Lentopusun sheltit

Huolen ja helpotuksen vuoristorataa

2012-01-30T03:41:00.000-08:00

Edelliskerran kirjoittaessani otsikolla "Kohti uutta" ajattelin lähinnä kaikkea positiivista uutta. Varsinkin Pusun tavoitteellista agiliitoa ja treenejä ym. Mutta uutta tulikin ikävässä muodossa Nenan tiimoilta tammikuun 12. päivä. Epilepsia, iso kohtaus.

Sinänsä asia on helpotus. Se selittää syksyllä alkaneet hojumiset, kun Nena riehuu kepin kanssa tai innostuu jostakin. Tosin agilityssä ei koskaan ole horjumista tullut (siis syksyllä, nyt ei olla hallilla käyty). Epilepsia oli toki alusta asti yhtenä vaihtoehtona mielessä, mutta neurologiset testit ovat olleet koko ajan ok ja matala verensokeri/haiman toiminta huolettivat enemmän. Lisäksi Nena oli koko ajan kartalla, vaikka horjahtelikin. Itse epilepsia ei minua pelota, mutta syy, mikä sen puhkaisee lähes 12-vuotiaana, on huolestuttavampi asia. Eläinlääkäri sanoi, että jos se olisi perinnöllistä, se olisi puhjennut aiemmin. Joten todennäköisesti aivoissa on jotakin häikkää mistä se johtuu.

Nyt on jokapäiväinen lääkitys ja lisäksi vielä tarvittaessa -lääkkeet, jos iso kohtaus jää päälle. Onneksi isot kohtaukset ovat pysyneet pois, vaikkakin huomaan ne kerrat, jolloin isompi kohtaus "yrittää päälle". Niitä on ollut kolme kertaa lääkityksen aikana. Nena on tuolloin tosi levoton, tekee pesää, hakee paikkaa ja horjahtelee. On niin surullista nähdä se silloin, toivon ettei sillä ole kipua, vaan "vain" outo tunne :( Muuten lääkitys on vaikuttanut janona ja suurempana ruokahaluna. Lenkeillä olemme käyneet normaalisti, lääkeruisku on varmuuden vuoksi aina mukana.

Sinänsä Nena on reipas & pirteä ja ottaa välillä spurttejakin. Olemme muutenkin yrittäneet elää normaalisti. Minun kohdalla tuo on ollut välillä oikeasti yrittämistä, en voi murehtimatta ajatella asiaa. Vaikka järki ymmärtää, niin tunne Nenaan ja kaikkeen yhdessä koettuun on niin vahvaa. Surullisuus vaan pahentaa asiaa, kun Nena on semmoinen lohduttaja, että tulee aina syliin (vaikka olisi vain nuha, niin se luulee että nyt on jokin hätä). Ja Nenan syliin tulo se vasta sitten itkettääkin, eikä murheesta meinaa tulla loppua. Yritän lykätä ikävät ajatukset pois mielestä ja olla positiivinen. Hyvinä päivinä se onkin helppoa, mutta kuten eilen illalla Nenan ollessa tosi levoton, huoli palaa salamana takaisin. Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivon, että lääkitys auttaa ja elämänarvoisia terveitä päiviä on paljon edessä. Fysioterapeutilla käytiin reilu viikko sitten ja Nenan lihaskunto on ikäisekseen hyvä, eikä mitään pahoja jumeja onneksi ollut.

Pusu on ollut juoksutauolla ja seuraavat treenit ovat ensi lauantaina Lee Gibsonin opissa. Pusun kanssa osallistutaan kolmen päivän koulutukseen. Muutenkin olen miettinyt Pusun agilitya ja tavoitteita tarkemmin kuin aiempina vuosina. Treenien lisäksi ootan innolla myös kisoja, Luleån reissu on kolmen viikon päästä. Ja näyttää siltä, että myös Pusu kaipaa jo "äksöniä". Pusuhan ei ole mikään pakkaskelien lenkkeilijä, yrittää ulkoillessa nostaa kaikki neljä tassua ilmaan. Oma-aloitteista kehonhallinnan treenausta siis.

Kohti uutta

2011-12-31T00:28:00.000-08:00

Putkessa on imua!

Blogi jo vuodesta 2000.

Vaikka päivä kerrallaan eletään, niin vuoden vaihtuessa sitä alkaa miettimään mennyttä ja tulevaa vuotta. Ja vuosien nopeaa kulkua. Tuntuu, että kymmennen vuotta sitten tapahtuneet asiat tapahtuivat eilen. Silti vuoteen, saati sitten kymmeneen vuoteen, ennätää mahtua paljon. Iloa ja surua, toiveiden & tavoitteiden täyttymistä ja karvaita pettymyksiä, hyviä ja huonoja päiviä, siis elämää kaikessa moninaisuudessaan.

Vuoden aikana ennättää myös treenata ja kisata monta kertaa. Ajettuja kilometrejä tai rahanmenoja koirajuttuihin ei tohdi kyllä summata vuoden päätteeksi. Kulunut ja tulevakin vuosi ovat sinänsä poikkeuksellisia, että olen hoitovapaalla, joten varsinainen työ ei harrastuksia haittaa. Tosin niitä palkkatulojakaan ei sitten ole, mutta kummasti koiraharrastukseen saa jostakin rahat kaivettua. Mietin tässä, miten en ole saanut tänäkään vuonna aikaiseksi kirjoitettua treeneistä tai kisoista tänne blogiin tarkemmin. Se johtunee siitä, että kirjoitan treenivihkoon samantien treenatut jutut. Onhan siinä omanlaista, kivikautista blogia kerrakseen :)

Viime aikoina ollaan Pusun kans treenattu agilitya aika normaalisti, tauko tulee sitten kun juoksu tulee. Toivon, että pian, niin päästäs helmikuussa kisaamaan. Rally tokoon tutustuttiin pääasiassa Nenan kans viikonloppukurssilla ennen joulua. Mielenkiintoinen laji, jota jossain muodossa tullaan treenaamaan jatkossakin. Nenalle mielenvirkistykseksi ja Pusulle keskittymisharjoituksena.

Alkavalle vuodelle toivon iloa, terveyttä & hyviä fiiliksiä agilityn parissa ja muutenkin. See you kamut :)

Kisavuosi paketissa

2011-11-22T03:46:00.000-08:00

Oulussa kisattiin Pusun kans vuoden viimeset kisat. Tuomo Pajarin radat olivat erittäin kivoja: sopivasti haastetta, mutta silti sai puotella menemään. En vaan itse saanut kaivettua kunnon kisa-asennetta ja -fiilistä, niin meno oli omalta osaltani vähän tahmeaa. Pusu kyllä teki hienoa työtä. Eka rata oli hyl, kun puomin alla ollut putkiansa osui ohjauksessani kohdalle. Toka radalla tippui yksi rima (kaahotin ohjauksessa IHAN turhaan) ja kolmas rata (tuossa video) oli nolla sijoituksella 3.

Tammikuussa asetettiin tämän vuoden tavoitteeksi FI AVA ja se saavutettiin keväällä. Sen lisäksi kisamenestystä on tullut ja ekat SM-kisatkin Pusu on päässyt korkkaamaan.

Alkava kisatauko tulee hyvään saumaan. Treenataan ja lepotaukoa ainakin juoksukuukauden ajan (oletettavasti se on joulukuussa). Helmikuussa toivottavasti rennolla ja hyvällä tsempillä taas kisakenttiä kohti!

Nenan terveys on vähän reistaillut ja se tietysti huolettaa kovasti. Pääasiassa mumpsi on onneksi oma itsensä. Tutkimukset ovat vielä vaiheessa, eikä mitään tarkkaa diagnoosia ole, odotan että vaiva selviää ja sitä voidaan hoitaa.

Pusun kans treenataan talvella Merjan ryhmässsä, meillä on kyllä taas hyvä treeniporukka! Viikonloppuna Turusen Markus on tulossa kouluttamaan ja maanantaina vielä saadaan olla vierailevan kouluttajan (Sanna Lehtonen) opissa.

Lunta täällä on onneksi edes vähän ja kohta lähdetään iltapäivälenkille metsään. Se on parasta :)

Muistelua ja tätä päivää

2011-10-03T03:03:00.000-07:00

Tässä Nena ja bestiksensä Suru kesällä 2000. Ihania muistoja!Ikäväkseni aloitan tämän tekstin siitä, mihin edellinen loppui... Lenkkikaverimme ja Nenan paras kamu Suru lähti Napin perässä koirataivaan lenkkipoluille. Osanotto Riikan porukalle, taas. Sitten meidän perheen koirakuulumisiin, mistä tämän blogin on tarkoitus kertoakin :) Vaikkakin harvakseltaan päivitän koko blogia, ollaan treenattu ja kisattu ahkerasti. Ja VAIHTELEVALLA menestyksellä ja fiiliksellä. Kesän "pentutauon" jälkeen tuntui aika pitkänkin aikaa, etten oikein osaa ja mikään ei kulje. Rimat kolisivat monesti ja Pusu irtosi välillä hyvin ja välillä jäi pörräämään jalkoihin. EFT Mika ei löytänyt mitään erikoisia jumeja Pususta, rimojen putoaminen liittyi ja liittynee siis ohjaukseen ja vauhdin & häiriön yhteiseen vaikutukseen. Hallikauden aikana onkin tarkoitus treenata hyppytekniikkaa paremmaksi. Ja paljon muutakin treenattavaa kyllä riittää.Viimeisimmät kisat kisattiin eilen Oulussa (Pusulla kaksi starttia). Eka rata meni hyvin, yksi kysyminen tuli radan loppusuoralla (joka oli kylläkin mutkikas, ei suora!), ja siinä Pusu pyörähti. Tuloksena nolla ja sijoitus toinen. Toka radalla yksi rima putosi vauhdikkaassa käännöksessä. Mutta meno tuntui kivalta ja se on kaikista tärkein asia! Nollatilanne ens kesän arvokisoja ajatellen näyttää ihan hyvältä, nollia on viisi (neljä agiradoilta ja yksi hyppikseltä) ja siellä on voittonollakin mukana. Tupla siis puuttuu, toivottavasti se saadaan hallikauden kisoista. Tarkoitus on nyt treenata marraskuun loppuun saakka ja vielä OKK:n kisat marraskuussa kisataan, sitten joulu- ja tammikuu hiljaisempaa agieloa ja lepoa (juoksunkin pitäs sattua tammikuulle). Sitten helmikuusta eteenpäin taas treeniä ja kisastartteja. Jes, sainpas kirjoitettua tämän blogipäivityksen. Mattikin juuri sopivasti päikkäreiltä herää. Moi!

Elokuun eloa

2011-08-14T02:05:00.000-07:00

Eilen korkattiin kisakausi Keminmaassa. Tuomarina oli Moilasen Mika ja oli kyllä mukavia, sopivan haastavia ratoja. Eka radalta tuli hyl, kun olin putken jälkeisessä takaakierrossa myöhässä. Se oli pitkä vauhtisuora ja jäin auttamattomasti jälkeen. Nuo on kyllä nyt treenattava hyvin nuo vauhdin jälkeiset hallinnat! Paljon oli eka radalla hyvää... Rimat oli 35 cm, kaikki pysyivät! Ja lähtötilanne oli hyvä, kuten myös kaikki kontaktit ja kepeillä otin tarkoituksella etäisyyttä ja hyvin meni.

Toka radalla tuli aikamoista kaarrosta useassa kohdassa, mutta puhtaasti tultiin maaliin ja sijoitus 2. /26. Nollatili ens kesän arvokisoja varten on siis avattu. Kisoista jäi hyvä mieli, vaikka keskittyminen olikin reissun ajan pääasiassa Matin hoitamisessa, mutta onneksi ratojen ajaksi löytyi apukäsiä, kiitos Maria ja Johannat! Ens la sitten seuraavat karkelot Torniossa. Jospa sieltä saisi videotakin.

Kulunut viikko toi mukanaan ison suru-uutisen. Lenkki- ja treenikaverimme Nappi menehtyi ärhäkkään ja nopeaan sairauteen. Karsinnoissa vielä täydessä iskussa. Kaksi viikkoa sitten lenkillä ihan tavallisesti hörhöilevänä. Ja nyt iloinen, maailman ihanin schapendoes on poissa. Osanotto vielä Riikan perheelle tätäkin kautta.

Ohuesti harmittaa

2011-07-27T13:13:00.000-07:00

Pusun ja Tarmon (Cloudgarden´s Curious Gambler) lempi ei kantanut hedelmää, se harmittaa :( Tämähän oli toinen kerta, kun Pusu jäi tyhjäksi, joten kaiketi se on niin, ettei Pusua oo tarkotettu mammakoiraksi eikä minua kasvattajksi. Oishan se vaan ollu niin ihanaa, jos pentusia ois taloon saatu. Taitaa tulla seuraava pentu meiän taloon sitten joskus ihan tuosta oven kautta...
Kiitos vielä astutusreissun avusta Varkauteen Minnalle, Riitalle ja Piialle!

Eläinlääkärillä odotushuoneessa muita asiakkaita nähdessä/kuullessa muisti vaan taas sen tärkeimmän jutun ja yritti suhteuttaa tämän pettymyksen siihen (ja maailmanmenoon muutenkin). Onni on terve koira! Tosin piti meiän Pusun kans käydä siellä tänään vielä uudestaan, kun se vaan istu ja makas ultran jälkeen eilen ja tänään sama meno jatku. Ilmeisesti neidin nisät olivat vähän aristuneet karvojen ajamisesta ja vissiin tästä kylmästä pohjoistuulesta (tänään n. +25), onneksi bepanthen on keksitty :)

Treeni- ja kisakuvioita nyt ryhdytään miettimään. Agiliitoa on ollut jo vähän ikävä, karsinnatkin kun jätettiin pentusten toivossa väliin. Onnea maajoukkueeseen päässeille, huippua että Kerttu ja Caro ovat siellä taas & Emma ja Linus täältä ensimmäisinä rovaniemeläisinä mukana!

Ajan yössä, tulen tuolta kaukaa...

2011-07-03T11:52:00.000-07:00

Kilometrejä kertyi meidän koiramaisella kesäturneella niin paljon, että luulin jo olevani Rekkamies... Kiitos vielä taukopaikoista ja seurasta kamuille!

SM-kisoissa tuli ratojen jälkeen pohdittua kerran ja ehkä kaksikin, jotta onko tässä mitään järkeä. No, vastausta pari viikkoa työstettyäni, vastaan kyllä.

Vaikka joukkueradalla hyllytin putken väärään päähän Pusun kans, oli rata hyvä ja nopea. Vaikka yksilöradalla tuli kaksi kieltoa liian hätäilevästä ohjauksesta, kaikki rimat pysyivät ja Pusu pysyi lähdössä ja kaikki 18 muuta kohtaa sujuivat hyvin. Ekoiksi arvokisoiksi "sijoitus" 117. on ihan kelpo suoritus, vai mitä ;) Ja saimmehan kokemusta juoksuisena kisaamisesta: tunne siitä, kun omaa vuoroa odottaessa yleisö kokoaa tuoleja ja suuntaa muihin maisemiin, auttaa kaivamaan sitä positiivistä kisafiilistä.

Olen tosi iloinen Ragitin porukasta ja kisaamaan lähteneistä, hienoa että saatiin joukkueet ja hyviä tuloksia! Ja tottakai olen iloinen muidenkin ystävien SM-menestyksestä, onnea!!!

Kuvia ei kisoista mulla ole, äiti keskittyi Matin hoitoon, enkä ketään kaveriakaan ennättänyt nakittaa kuvaamaan. Meitä ei löytynyt myöskään tuolta SM-kisoja kuvanneiden otoksista.

Elämään ja koiramaailmaankin sopivaa,
eilisen Tuure Kilpeläisen keikan fiilistelyä:

Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä
Kanna mukanasi unelmaa, älä sen laulua peitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä

Näin on!

Pukinpolun kisakuulumiset

2011-06-03T07:27:00.000-07:00

Meillä on ollut nyt aika tiivis kisaputki takana, joten parin viikon breikki ennen SM-kisoja tulee tarpeeseen. Toki käydään treenaamassa, mutta seuraava kisareissu vasta sitten kohti Nastolaa.

Eiliset kotikisat Pukinpolulla meni mainiosti, vaikka eka rata hyllytettiinkin. Jäin siinä ihailemaan Pusun putkeen menoa ja kas, olin myöhässä sen jälkeen aidan takaakierrossa. Loppuradasta saatiin hyviä kokemuksia - niin onnistumisia kuin opettavaisia.

Kaks seuraavaa rataa menikin uskomattoman hyvin, tuplanollavoitot Pusulle! Kummalliselta tuntuu onnistua monta kertaa peräkkäin, jopa hämmentävää. Mutta ainahan tämä laji on (ainakin meillä) semmosta aaltoliikettä, että välillä kulkee hyvin ja välillä tökkii. Ja nyt on kiva elää vaihetta, jolloin kulkee :)

Nenakin pääs kahdelle radalle fiilistelemään, eka rata 5 kiellosta (omaa ohjauksen epävarmuutta) ja vähän yliaikaa. Toka rata nippa nappa niukun naukin nolla ja sijoitus hienosti kuudes. Nena on ihana, onnellinen menijä! Mutta en voi / uskalla viedä sitä kuten ennen, koska ikää on jo 11 vuotta.

Kivaa viikonloppua!

Tripla

2011-05-29T10:14:00.000-07:00

Aloitan tästä päivästä, meiän Pusu-Puppe-Bubbles-Purkkitonnikala-Pusteri täyttää viisi vuotta :) Aika on mennyt huimaa vauhtia, ja Pusu on ihana koiruus.

Sitten eiliseen, Kemin kisoissa saimme Pusun kans triplanollat, ennenkokematonta mulle, jolla on kuviot sekasin viimestään kolmannella radalla...(Ei kerrota kellekkään, että oli ne vähän myös tänään, muttei kuulema ulospäin näkynyt.) Sijoituksistakin saa olla iloinen, 2., 1., 1. Keli oli haastava, vettä satoi koko päivän. Ilmeisesti saan huonosta säästä jotain extrapotkua, ku Nenankin kans on mennyt monesti sateessa huipusti. Radoista ei ole videomatskua, kun bongasin aina vaan jonkun ketyksi Mattia katsomaan (kiitos kaikille!). Reipas oli meiän reissumies, hyvää harjoitusta SM-kisamatkaa varten...

Edellisviikonloppuna kisattiinkin Oulussa aurinkoisessa säässä, ja eka radalla oli laidunkauden avajaiset. Pusu kiiteli kolmannella esteellä hylyn ja vielä pari muuta väärää estettä, loput 10 estettä radasta sujui sitten hyvin. Toka radalta myös hyl, väärä rata puhtaiden 16 esteen jälkeen :) Ja sitten kv-radalla epävarma pujotteluun syöttö, josta siis vitonen ja sijoitus kuiten hyvä 4.

Gibsonin Lee kävi meitä täällä Laplandiassa opastamassa ja hän painotti kovasti perusohjausta, koiran oikeita linjoja ja turhien kikkailujen poistamista ohjauksesta. Keep it simple ja keep smiling :) Koulutussessioista lataan videota tänne.

Nenakin pääsee ens viikolla omissa kisoissa starttaamaan. Käytiin viime ke ft:ssa ja kaikki pitäs olla ok. Edelliskerralla vasen lapa oli jumeksessa, mutta nyt parempi.

Ivaloon lähtöä oon pähkänny ja pähkänny, järki vs. tunteet kamppailun taitaa voittaa järki, kun reissua tulis niin paljon viikon sisällä. Ihana, kun kisoja pohjoisessa järkätään, mutta ne on viikkoa ennen SM-kisoja, reissut suuntaavat harmittavasti niin eri suuntiin ja ehkä on hyvä ottaa ihan koiraohjelmatonkin viikonloppu, kun menoa on taas piisannut niin talkoillessa kuin muissakin koirakuvioissa.

Hip Hei Hurraa!

2011-05-08T12:35:00.000-07:00

Vaikkakin vähän myöhässä nämä tuuletukset tulevat...
FI AVA Funnytail Hip Hey Hooray on siis totta!

Pellon kisoisssa het eka radalla oli meillä hyvä meininki ja nollavoitto tuli :) Sitä myötä Pususta agivalio ja viimenen SM-nolla tuli samalla kertaa. Myös muihin Pellon ratoihin olen tyytyväinen. Rimoja tuli muutama tiukoissa käännöksissä alas, täytyy ottaa taas kuuri hyppytekniikkaa ujutettuna ratapätkiinkin.

Vuoden yksi agitavoite siis saavutettu. Parasta ei ole komea titteli nimen eteen, vaan yhdessä tekeminen ja onnistuminen.

Isot kiitokset kasvattaja-Minnalle, Emmalle (Pusun sai tokan sertin Emman ohjauksessa elokuussa), kaikille koutseillemme matkan varrella, treeni- ja kisakamuille ja muille ystäville! Ymmärtäväisiä kotijoukkoja unohtamatta, Pasi ja pikku-Matti <3

Kevään kuvioita

2011-04-04T12:03:00.000-07:00

Aina ennättää vierähtää kuukausi näiden päivitysten välillä ja oon kyllä laiska opettelemaan tämän blogin ominaisuuksiakin, nuo kuvat tulevat aina tähän alkuun jne. Oonkohan jotenkin muutosvastarintainen... No, asiaan. Treenailtu on yhteistreeneissä Matin ja Saanan opastuksella. Nuo "uudet" ohjauskuviot meinaa välillä tökkiä, kun on vuodesta -94 asti ohjannut melkein samoilla vanhoilla kuvioilla. Yksittäisinä jotkut alkaa sujumaan, mutta sitten ku Pusu kirmaa täysillä, niin oon välillä niin tökstökshukassa! Mutta kyllähän Activen kisoissa jo rohkenin kokeilemaan jotakin. Nyt OKKn kisoissa reilu viikko sitten mentiin ihan mun perinteisellä ohjauksella. Eka rata oli hyppis, välillä sujuvuus oli kateissa ja yks rima tuli alas. Toka radalle oli paljon parempi fiilis, mutta harmittavasti taas putos yks rima. Kolmannella radalla meno oli taas hyvää 7. esteelle asti ja se rima kun tuli alas, niin en enää menny kunnon asenteella loppuun asti vaan suihkittiin hylky tyylillä "mikä este eteen tulee, se mennään". En tiiä, oliko vika ohjauksessa, hyppytekniikassa, hallin alustassa vai siinä, että hypyt oli 35 cm. Seuraavat kisakoitokset on sitten pääsiäisenä Pellossa :D

Mitähän muuta... No ainakin ihanaisen Nenan 11-vuotispäivää on vietetty viime viikolla. Ja minulta jouduttiin poistamaan hammas (ei kylläkään johtunut Nenan synttäreistä) :( En saa aivastaa enkä niistää kahteen viikkoon, joten voin treeneissä suosiolla kieltäytyä niistoista, heh heh. Pusun kans oltiin pari viikkoa sitten radiossa http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1300782320589&language=fi, kun sattumalta Lapin radion toimittaja tuli tekemään juttua eläinfysioterapiasta meidän siellä ollessa. Lenkkeilty on niin omalla poppoolla kuin kamujenkin kanssa. Pusulla ja Emman Flipillä synkkaa kyllä leikeissä kivasti yksiin. Ja kyllähän tuo Pusteri jo välillä tykkää Riikan Ruusu-schapestakin, kun se aiemmin oli Pusun inhokki... Nena on nauttinu lumipalloista ja kevään hajuista. Tänään oli kyllä surkein lenkkeilysää aikoihin. Ja rapaisin! Mutta se tietää kesän lähestymistä :D

Ja kädet heiluu näin

2011-03-06T12:23:00.000-08:00

Tänään Rauno Virta oli kouluttamassa Ragitin hallilla ja Pusun kans saatiin hyviä ohjeita ja muistutuksia sujuvaan viemiseen. Tässä muutama videopätkä tältä päivältä. Huvittaa välillä, kun mulle tulee hopun tuntu, niin näyttää kuin mun pitäs veivata itteni jotenkin käyntiin. Tuossa eka pätkässä eka aita oli mulle vaikea, monta kertaa kumarruin tai heilautin kättä niin, että Pusu teki takaakierron. Ja toka pätkässä treenattiin persjättöjä eli norskeja meilläpäin. Hyvin ne meni, kun vaan luotti eikä kurkistellu taakseen. Nenan tuleviin tapahtumiin kuuluu fysioterapeutilla käynti ens ti. Pusulle varataan sitten samalla käynti.

Kivat kisat :)

2011-02-24T13:36:00.000-08:00

Tässä eka ratapiirroksen kuva.

Pusun kans kisattiin Activen kisoissa Haukiputtaalla viime lauantaina. Oli kyllä kiva kisapaikka, kun lämpimänä pysyivät niin koiruus kuin emäntäkin. Moilasen Mika oli tuomarina ja radat olivat minun mielestä kivoja, sopivan haastavia. Eka radalla minusta tuntui siltä, että tosiaankin olin Pusua askeleen jäljessä ja käsi nousi ohjauksessa sitä mukaa korkeammalle: "Hei kuule pieni shelttini, kurotan perässäsi ja tarkoitan tällä pilviin osoittavalla kädelläni, että lukisit nuo numerot yhdestä kahteenkymppiin ja menisit esteet siinä järjestyksessä...". Maaliin selvittiin ja miinusaikaa soppelisti, sijoitus 3.

Toka radalla rohkenin kokeilemaan niistosokkaria (puomin jälkeen aidan kierto) ja se menikin ok. Sillä radalla keskityin ohjaukseen enemmän, mutta huomasin taas, että AJATTELIN (en ois ennättäny semmosta siellä Pusterin kans kyllä harrastamaan) jotta nyt teen tämän ja sitten jatkan tuonne! Yöks! Parastahan hyvässä radassa on just se, ettei tarvi ajatella, kun vaan antaa mennä! Tuossa ajattelun tuoksinnassa yks valssi (ennen keppejä) vähän myöhästy ja tein siihen sitten näppäränä tyttönä vielä toisen valssin...Ihan noin niinku huvikseen, ku aikaahan on :) No, ei se menny keppilinjan yli, eikä vauhti tökänny, niin puhtaalla nollalla maaliin ja sijoitus 2. Osallistujia oli 19, joten agiserti ei siirtyny voittaja-Kertulta meille (ois pitäny olla 20 osallistujaa). Toki valioituminen tuntuu sitten joskus parhaalta, kun itse radastakin jää semmonen huippufiilis! Jäi näistäkin radoista kyllä mukava mieli ja motivaatio yhteiseen tekemiseen kasvoi. Ettei tämä laji ihan outoa ole!

Kolmnnella radalla menin alkusuoralla Pusua vastaan kolmosen taakse ja siitä kirmatessa nelosputkea kohti Pusu ohittikin kolmosen, joten kaivoin Asennetta esiin, kierrätin sen hypyn ja sitten matkaan. Sylikäännös keppien jälkeen ja leijeröinti pussi-aita olivat tämän radan parhaita paloja. Aikaa meni jotain 0,4 sekuntia yli, kun sitä vitosvirhettä korjattiin. Tässä Pusu kävi jo tosi kierroksilla ja sitä myötä kysykin minulta enemmän pitkin rataa.

Lähdössä varmana paikallaan pysyminen ja puomi ovat ollet Nenan parhaita juttuja, enkä ymmärrä miten ne on sitten ne Pusun heikkoudet. Oon varmaan treenannu niitä pentuna liikaa tai jotain, mutta lähtö pitäs saada idioottivarmaksi ja puomille rutkasti nopeutta alastulolle! No, siinä meille kaksi tavoitetta muiden lisäksi.

Hiihtolomaa on vietetty kisojen jälkeen Oulussa & Pyhiksessä käyden ja eilen kotiuduttiin. Oon muistellu meiän parin vuoden takaista reissua Los Angeles-Cook Islands- Christchurch-Sydney, jotta kyllä oli onni matkassa kun kaikki meni hyvin. Nyt siellä Uudessa Seelannissa on ollut maanjäristyksiä ja kaunis kaupunki on romuna :( No joo, näin yömyöhällä kirjoittaessa tämä teksti pomppas alun Activesta toiselle puolelle maapalloa, joten aika sanoa moi!

Pakkasrallia

2011-01-26T05:23:00.000-08:00

Tässä video meidän viime sunnuntain parhaasta radasta (tulos 5, sij. 8.), joten voitte päätellä, että treeniä ja yhteistyön sujuvuutta lisää tarvitaan... Tuo keltanen putki oli meillä kunnon tökskohta tällä radalla, mutta muuten tämä meni ihan jees. Ne kaksi muuta rataa ei ole julkaisukelpoista materiaalia... Pusu oli kyllä reipas, mutta minun äitiyslomatauko näkyi ja tuntui kisatilanteessa. Muttei hanskoja tiskiin lyödä me, vaan menoa petraamme.

Pitkä puolituntinen

2011-01-19T03:55:00.000-08:00

Pakko nyt tänne tilittää eilisillan lenkistä... Olin metsälenkillä koirien kanssa. Tavalliseen tapaan molemmat olivat irti ja huolettomasti puhelin välillä puhelimessa ja käppäilin menemään. Välillä tuli muita vastaan ja otin koirat kiinni ja sitten taas vapaaksi. Lähdin sitten (aika kaukana kotoa) lumista mäkeä nousemaan ylös ja Pusu viipotti edellä, Nena perässä. Päästiin pitkä mäki ylös, niin ei näy Nenaa missään! Huutelin ja naksuttelin, kehuin Pusua (mikä yleensä tuo Nenan heti paikalle), eikä näy missään. Siinä vaiheessa alkoi jo hikeä puskemaan kainaloon ja silmäkulmaan... Nenahan on yleensä aina kiinni minussa, eikä tosiaan lähde omille reiteilleen vaan tulee mukana. Soitin kotiin Pasille, että kattelee takapihalle, jos Nepsukainen sattus jostain syystä tulemaan takasin kotiin samaa reittiä. Juoksin Pusun kans pitkin polkuja ja kaikenlaiset kauhukuvat tuli jo mieleen. Pusu olis ollut lähössä kotiin päin, mutta halusin käydä tarkistamassa vielä kauempaa, missä myös monesti liikutaan. Puoli tuntia meni, niin Pasi soitti, että Nena oli tullut tietä pitkin etuovelle, jotta pääsiskös kotiin! Oli vissiin kypsähtäny minun lumitreeneihin ja lähteny auratuille & valaistuille reiteille. Onneksi ei ollut tapahtunu mitään kauheaa. Tarinalla siis onnellinen loppu ja opetus mulle olla tarkempana. Joillekin koiranomistajille karkailut on aika tavallisia, mutta ei mulle ja siksi tämä kyllä säikäytti paljon. Ja ihanaa oli olla sitten koko porukalla kotona. Lassie palasi kotiin <3

Kaksituhattayksitoista

2011-01-05T06:08:00.000-08:00

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Toivottavasti tuleva vuosi sisältää sopivasti haasteita, uuden oppimista, toiveiden toteutumista, onnistumisen fiiliksiä ja hauskoja aikoja niin koiramenoissa kuin muutenkin.

Meiän joulu mennä vilahti Pyhiksen maisemissa, Nisse-polkan tahtiin.. vilinää ja vilskettä riitti. Nena ja Pusu muistivat innokkaasti ilmoittaa niin naapuruston mummojen kuin joulupukinkin vierailut. Nuorempaakin ystäväkaartia oli ihana nähdä, kiitos kaikille!

Tuomisina joulureissulta meillä onkin lentsuiltu äidin ja pojan voimin, onneks nyt on jo parempi fiilis sekä Matilla että minulla. Agiliito on ollut tauolla ja kovasti jo mieli ja koirat halajavat treenaamaan. Ragitilla on muutto uuteen halliin kesken, joten vielä ootellaan (hyvä niin, niin tämä lentsukin paranee kunnolla). Ihanaa, kun saadaan isompi halli! Muutenkin olosuhteet ovat hyvät: keinonurmi ja lämpö uudessakin paikassa ja luksuksena vessa.

Pakkaspäiviä on ollut ja lenkit ovat senkin takia olleet aika töpöjä. Aktiviteettia on sitten kehitetty jonkin verran sisällä sekä pihallamme olevilla muutamilla esteillä. Itselläni kuntoiluaktiviteetit pace & core ovat olleet nyt kolmisen viikkoa jäissä ja olen tyytynyt vain noihin kävelyihin, kyllä jumpalle jo kaipaa! Toivon mukaan tammikuun pakkasrallissa vihdoin päästään Pusun kans yhdessä kisaamaan melkein vuoden tauon jälkeen... Suap nähä mitä siitä seuraa :)

Enemmän kuin tuhat sanaa...

2010-12-06T08:34:00.000-08:00

..ois kirjoitettavana, kun yli kuukausi vierähtäny edellispäivityksestä. Ja vissiin se ois niinku blogin ideakin, mutkunmutkun... On ollut Noran pujottelukoulutusta Pusulle ja viikottaisia treenejä Pusulle. Ja kun sitten se juoksu Pusulle tuli kuin tulikin, niin Nena on sijaistanu sekä treeneissä että Kaamosrallissa. Nenalle eka rata nolla ja sijoitus 5./24. Toka rata hyl, ku Nepuskainen juoksi ohi esteen mun luo ja jatkettiin ihan intona siitä mielenkiintonen rata loppuun. Mukavaahan se oli tauon jälkeen kisata, jee! Ja ihania pentusia on koirakamuille tullut, söpöjä kerrassaan!
Nyt juhlitaan itsenäisyyttä!

Kohtaaminen ketun kanssa

2010-10-28T05:31:00.000-07:00

Viime lauantaina käytiin hallilla ja ihan jees sujui meiän treenailut. Tulomatkalla sitten poikettiin ulkokentälle. Aattelin laittaa aitoja talviteloille, kun lumisade yllätti meiät pohjoisen eläjät :D Matti nukkui autossa ja koiruudet saivat irrotella kentällä, kun roudailin esteitä. Jonkin tovin kuluttua Pusu siinä katteli ojaan ja Nena seuras minua. Aattelin, että Pusu kattelee jotakin pikkulintua, enkä kiinnittäny asiaan sen kummempaa huomiota. Kohta Pusu tuli pois ja samassa hetkessä KETTU tuli nurkan takaa ja vahtas Pusua ja Pusu sitä! Välimatkaa noin 4 metriä. Mulla iski hieman ihmetystä ja vähän paniikkiakin, kun kettu kuiten oli Pusua isompi. Käskin vaan Pusua PAIKKA -käskyllä (kettukin totteli!) ja sain kaapattua Pusun kainaloon ja sitten Nenan myös (joka ei koko kettua huomannut agiliidon kiilto silmissään). Kettu ei pelännyt minuakaan, katteli vielä jonkin aikaa ja lähti pois. Terveen näköinen oli, mitä lie ollut mielessä, kun noin lähelle meitä tuli. Onneks mitään suurempaa välikohtausta ei tullut!

Omat treenit Pusterin kans ovat alkaneet vaihtelevalla menestyksellä, viime viikolla olin oikein tyytyväinen ja eilisten treenien jälkeen tuntui etten osaa mtn. No, hanskat ei näin vähästä naulaan lennä, treeniä ja oman kunnon kohotusta vaan lisää! Huomenissa on oma hallivuoro (hyppytekniikkaa ja eiliset hampaankoloon jääneet pätkät) ja lauantaina Nepuskainen pääsee hierojalle. Siinäpä lähipäivien koirakuviot.
Kuulumisiin!

Meillä on mukava lokakuu

2010-10-18T02:36:00.000-07:00

Eikä ikävä lokakuu, kuten muistaakseni Hausmylly joskus lauloi. Olen saanut luvan juosta ja Nenan kans on jo kerran treenattu juoksujalkaa. Tällä viikolla aloitetaan sitten Pusun kans treenit.

Emman ja Pusun yhteistyö jatkui mahtavasti Kajaanin kisoissa: uran toinen hyppyserti nollavoitolla! KIITOS Emmalle! Eka rata oli mennyt hylyksi, kun takaakierrolle oli tullut liian kiire.

Nyt ennen marraskuun kisoja Pusu tekee vaan minun kans hommia ja sitten ois tarkotus startata kolme kisaa. Kuhan juoksuaika ei tulis sotkemaan suunnitelmia. Hassua, kun viime keväänä ootettiin juoksua niin toiveikkaana ja innolla, niin nyt sen ei tarttis tulla ennen joulukuuta.

Emman kans on puhuttu, että mahdollisesti voivat vielä kisat esim. silloin kun lähialueella on kaksipäiväiset kisat ja ite kisaan toisena pvänä, niin Emma vois viedä toisena. Tuskin Pusu asiasta sekoaa, ainakaan entistä kummemmaksi, heh. Valioarvojen suhteenhan minä saan nyt tulla melkein valmiiseen pöytään :) No, täytyy ne viimeisetkin sertit ansaita treenillä ja onnistumisilla.

Vauvamme sai nimen Matti Anttoni ja nyt tuolta jo huutelee, että ois sapuskan aika. Joten MOi!

Hyp-hyp-hyppyserti!

2010-09-22T11:07:00.000-07:00

Viime viikonlopun Keminmaan kisoissa Pusu sai nauttia Emman huipusta ohjauksesta. Mitä enemmän parilla on yhteisiä kisoja takana, sen paremmin homma luonnollisesti toimii. Ja kyllä Pusu myös kuumuu enemmän ja tyypillisiä virheitäkin tulee esille. Lauantain radoilta vitoset, harmillinen riman pudotus (sekin jäi roikkumaan toisesta pidikkeestä..)ja keppien kahden viimesen välin oikaisu. Ajat olivat hyvät ja eka radan sijoituskin mukavasti kolmas. Olimme koko perheen voimin lauantaina kisoja katsomassa, mukavaa oli ja kyllä kieltämättä itselläni on jo into radalle. Mutta maltilla yritän ensin kohottaa kuntoa ja kun on lupa juosta, niin sitten treeniä ja toivottavasti sitten marraskuussa pääsen itse ohjaamaan. Ja ehkäpä Emma vielä syksyn/talven aikana Pusun kans kisailee minun lisäksi.

Niin, sunnuntain startteja jännättiin kotona ja Pusu lähti reissuun "yksin". Tuliaisina oli eka HYPPYSERTI nollavoitolla :) ja toiselta radalta hyl (oli vissiin jo kierrokset aikamoiset). Kivaa, kun kello hyppyvaliolle on käynnistynyt! Agivaliokellohan on raksuttanut tammikuusta lähtien.

Meidän seuralaisilla muillakin oli mennyt hienosta, onnittelut kaikille!

Vauvan kans on kuukausi vierähtänyt nopeasti, ulkoilut koirien ja vauvan kans sujuvat mainiosti ja ollaan löydetty semmoisia metsäreittejäkin, jonne pääsee vaunujen kans. Kantoliinan kans en ole metsään uskaltautunut, kun kompuroin juurakoihin joskus ilman ekstrapainoakin.

Pikkukepo ja Pusun toinen agiserti

2010-09-02T06:10:00.000-07:00

Meille syntyi poikavauva 21.8. Vauhdikkaasti kaikki lopulta tapahtui, illalla puoli yksitoista mentiin sairaalaan ja pojan syntymäaika on klo 1.53. Samana päivänä Pusu aglasi Emman kanssa toisen agisertinsä:) Rovaniemen kisat menivät parilta muutenkin hienosti, sunnuntaina nollavoitto ja sen lisäksi molemmilta päiviltä vitosradat (rima ja A.. ovatkin meiän ongelmakohtia ja talvella saadaan kyllä tehotreenata hyppytekniikkaa ja Aan alastuloa niin, että ohjaaja voi olla missä vain). Emman ja Pusun radat löytyvät videoina http://wauhtivillat.kuvat.fi/kuvat/Videot/, kiitos Emmalle taas ohjauksesta ja Emman isälle ratojen kuvaamisesta! Oli kiva katsoa itsekin ratoja jälkikäteen.

Koirat ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. Pusu käy enemmän haistelemassa, Nena kiinnittää ääntelyihin huomiota. Mutta eivät ole lainkaan mustiksia vauvasta, vaan ovat sopeutuneet hyvin uuteen tilanteeseen. Vaunulenkillä ei olla vielä käyty, ootan jo kovasti, että päästään kunnolla ulkoilemaan porukalla.

Voe mahoton!

2010-08-09T23:56:00.000-07:00

Tässä kuvassa Ragitin toinen minijoukkue, piirinmestaruuspronssia!

Tässä kuvassa Riikka ja Nena lähdössä tekemään toista nollaa, agilityn iloa!

Voe mahoton siis siitä, että Nena ja Riikka agiliitelivät lauantaina Kemissä pidetyissä Lapin kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa tuplanollalla minien yksilökisan voittoon! Uskoahan kyllä oli sekä koiraan että ohjaajaan, mutta yhteistyön onnistuminen näin nappiin oli iloinen yllätys :) Eka rata oli aikamoinen vääntörata ja siinä Nenalla tuli muutama turha voltti. Hyppyrata oli profiililtaan jouhevampi ja siinä ei ollut mitään korjattavaa. Pitkän ja hiostavan päivän iltana oli vielä joukkuerata ja tiukka päivä näkyi jo vähän Nenan menossa, herkemmin seurasi Riikkaa eikä yhdessä kohti edennyt & katsoi Riikkaa ajautuen toiselle puolelle estettä hyppyyn, joten siitä hyl. Riikka jaksoi kyllä huipusti, juoksi yhteensä 9 rataa päivän aikana. Seijan Unnalla nollavoitto kakkosissa ja vielä omalla Napilla hieno nolla hyppikseltä. Kiitos Riikalle Nenan hienosta ohjauksesta!

Nyt on Nenalla pääsylippu ens kesän SM-kisoihin, juuri kun olen kuuluttanut että mumpsi jää nyt vähitellen eläkkeelle. No, katotaan mikä on kunto ja fiilis keväällä, jotta lähteekö Nena sittenkin vielä isoihin kisoihin. Joka tapauksessa tahtia hiljennetään, että terveitä ikänaisen vuosia riittäisi vielä pitkään.

Pusulla oli ekat kisat lainaohjaaja Emman kans, ja Pusun kuviot jännittivät minua vielä enemmän kuin Nenan meno. Siksikin, että Pusun edelliset viralliset kisat ovat olleet tammikuussa. Pusulla oli vitospäivä, joka radalta tuloksena 5 :) Eka radalle lähtiessä Pusu ei alkanu leikkimään ennen rataa lelulla Emman kans, vaan oli bongaillu Nenan haukkua (lähtivät aika peräkkäin radalle). Pienillä tottisistumisilla Emma sai kuitenkin hyvää kontaktia Pusuun. Itse pysyttelin kaukana lähdöstä ja käsi täristen kuvasin ratoja... Lähdössä Pusu pysyi hienosti ja meno oli hyvää. Yllätys tuli puomilla, kun olin etukäteenkin sanonut Emmalle, että kisoissa se on nopeampi kuin treeneissä. Sitten Pusu jäikin hiimaileman puoleen väliin alastuloa ja varmaan viisi sekuntia hiippaili loppuun. Radan ainoa virhe tuli keinulta, kun Pusteri lähti aavistuksen liian aikaisin jatkamaan matkaa. Sijoitus oli eka radalla 7./31, joten tosi tyytyväisiä saadaan menoon olla, taso pohjoisen mineissä on kova! Hyppyradalla Pusu oli kuumakallena menossa. Hyvin menikin, mutta yks rima putosi ja yhdessä takaa leikkauksessa Pusu epäröi hyppyä, vaikka Emma käskytti kovasti eteen. Pusu reagoi herkästi Emman liikkeeseen, kun yhteistyö on uutta. Joukkueradalla Pusu nyki lähdössä ja taisi pikkusen varastaa. Radalla kirmasi yhden kauempaa lähetetyn putken ohi, kun Emmalla piti kiirettä tehdä norski (siis persjättö muualla Suomessa) sen jälkeen. Joukkueradalla kisasivat myös Nena ja Riikka, Rico ja Sanna sekä Riimi ja Saana, joukkueen sijoitus hienosti kolmas ja piirinmestaruuspronssia!

Ragiteilla oli muutenkin loistopäivä, paljon hyviä ratoja, uusia kolmosluokkalaisia sekä kaikkien yksilökisojen mestaruudet tuplanollilla! Mestareita Nenan & Riikan lisäksi medeissä Fanny & Emma ja makseissa Nuka & Maria. Tosi hienoa! Uskon kyllä, että hyvillä talviharjoitusolosuhteilla ja koutseilla on isoiso merkitys menestykseen. Kiitos vielä Emmalle Pusun ohjauksesta! Treenejä jatketaan ja omissa kisoissa pari pääsee uudestaan kisaamaan. Täytyy yrittää vaan saada kontakteihin treeneissäkin kisan tuntua lisää.

Huomenna alkaa koulut ja yleensä viimeistään silloin on loma loppunut ja arkinen aherrus alkanut. Nyt on eri tilanne, vauvan pitäis syntyä tässä kuussa ja erilainen aherrus odottaa. Mukava ja odotettu muutos sinänsä:) Mutta oudolta tuntuu, että voi olla kotona, tehdä pitkiä rauhallisia aamulenkkejä metsässä ja lepäillä (toistaiseksi) sillon ku siltä tuntuu. Tuo edellinen lause kuulostaa kyllä liian hyvältä ollakseen totta, mutta niin se on! Mustikoita on koiruuksien kans poimittu pikkuisen lenkkeilyn lomassa, kumpikin syö niitä suoraan varvuista. Ja kumma kyllä, torilta ostetut vadelmat ei kelvanneet edes Pusulle (joka syö yleensä kaikkea). Elokuun iloja kaikille!

(Yritin noita kuvia lomittaa tekstin sekaan, mutta ei onnistunut nyt.)

Treeniä

2010-07-22T09:45:00.000-07:00

Olipas jännä seurata kotikatsomosta karsintoja :) Onnea joukkueille ja erityisesti Kepalle ja Carolle! Muillakin tutuilla oli hienoja ratoja & sijoituksia; mm. Lisbet, Linus, Nelli, Netta, Ada, Moona, Shokki,Nero, Iines ja Macy pitivät kotikatsomoita jännityksessä.

Pusun treenit Emman ohjauksessa ovat menneet kerta kerralta paremmin. Tässä muutama kuva (kun hokasin, kuinka helppo kuvia on tänne liittää).

Nenakin on käynyt kirmailemassa minun kans pientä pätkää ja Riikan kans rataa. Eilen treeneissä oli kyllä hauskinta se, kun Riikka meni Nepukaisen kans, niin Riikan Suru-corgi alkoi hulluna tööttäämään autossa... "Hei haloo, sulla on väärä koira...mitä teet mun bestiksen kans radalla :)"

Hassua, että on vaikea välillä selittää toisille, miten ite tekee/ mitä käskyjä käyttää, kun aina ei edes muista käyttämiään käskyjä ilman fyysistä liikettä itse radalla.

Kesäistä eloa

2010-07-16T04:04:00.000-07:00

Lämmintä on ollut ja kesäisistä päivistä on nautittu.

Pusu on aloittanut treenit Emman kans ja meno näyttää jo kolmien treenien jälkeen hyvältä! Pusu on ollut alkuun vähän ihmeissään muutoksesta ja välillä tulee kentällä minun luo katsomaan, mikä tämä homma on. Mutta kun pääsee agiliidon makuun, keskittyy siihen täysillä. Nenakin on päässyt treenaamaan minun kans pientä pätkää ja keskiviikkona kokeili Riikan kans radan. Todennäköisesti Nena on piirinmestaruusjoukkueessa Ragitin minijoukkueessa ja menee siinä Riikan kans. Tottista on treenailtu vain omissa oloissa, ei olla kesän aikana oltu mukana ryhmätreeneissä.

Karsinnat on tänä viikonloppuna. Seurataan tuloksia netin kautta ja tsempataan kamuja huippusuorituksiin!!! On omituista, ettei olla siellä. Viime karsinnoista Nenan kans jäi tosi hyvä mieli. Mutta jospa ens kesänä sitten Pusun kans. Pentuasiaa ei oo unohdettu, mutta en osaa vielä sanoa, milloin seuraava yritys ois ja milloin juoksu tulee, miten ihmisvauvan kans lähtee menemään ym.ym. Kisakesäkin tuntuis tämän kevään ja kesän jälkeen aikamoisen houkuttelevalta.

Muutakin kuin koiramaista ohjelmaa on luvassa, mennään Simerockiin viikonloppuna. Livemusaa karsintojen etäseurannan lisäksi :) Eilen oltiin myös raveissa ja kyllä sai todeta taas, että hevosetkin ovat upeita eläimiä!

Kovis vai sittenkin pehmis?!

2010-07-04T08:05:00.000-07:00

Juhannus ja kulunut viikko on vietetty aika tiiviisti Pyhäjärvellä mökkeillessä. Mukavaa oli niin koirista kuin ihmisistäkin. Pususta varmaan parasta olivat eläimet ja niiden bongailu; kuovit, siilit ja kaikenlaiset vesilinnut... Nena puolestaan nautti veneilystä ja loikoilusta ulkona (omaa luutaan vahtien). Minä nautin vapaasta: lueskelin, sauvakävelin! (uusi harrastus, kun ei voi hölkkäillä), saunoin, uin ja tapasin ystäviä.

Eilen tultiin takaisin Rovikseen ja tänään oli Pusun luonnetesti. Tulos oli minulle aika yllättävä, koska olen pitänyt Pusua aina rohkeampana kuin Nenaa... Ainakin arkitilanteissa se näyttäytyy lähes aina niin. Testitilanteessa Pusu olikin omillaan ja pikkuisen meinasi Pusun rohkeus pettää. Ehkä se olisi tarvinnut enemmän aikaa kustakin osiosta palautumiseen ja tsekkaukseen, ettei tilanteessa ollutkaan mitään kummallista. Ja voihan olla, että arkitilanteissa Pusu kokee saavansa Nenalta tukea. Loppupisteitä Pusulle 43, kun Nena aikanaan sai niitä 110.

Pusu taisteli lelusta minun kanssa, mutta vieraan ihmisen kanssa olisi tarvinnut varmaan pitemmän virittelyn ja irti olemisen. Kelkkaa Pusu haukkui ja se vähän pelotti. Toki uskalsi sitten käydä sitä katsomassa. Hyökkäystilanteessa Pusu puolusti minua häntä pystyssä ja haukkui uhkaavasti. Puolustushalusta tuomarit sanoivatkin, että se oli yllättävän suuri (tilanteen mentyä ohi, Pusu vielä kääntyi uudestaan häntä pystyssä haukkumaan). Haalari ja tynnyri säikäyttivät Pusua, eikä se sitten mielellään tullut niitä haistelemaan (vaikka arkitilanteissa käy aina jotakin kolisevaa katsomassa). Tosin tein itse mokan, kun menimme uudestaan haalarin ja tynnyrin luo, että käännyin katsomaan Pusua lisäten tilanteen epävarmuutta, kun olisi pitänyt vaan reippaasti mennä pelottavaa asiaa kohden, vaikka sitten pienen mutkan kautta. Pimeästä huoneesta tuomarit sanoivat olettaneensa, että Pusu menisi ihan lukkoon... Mutta päästyään irti, Pusteri aloitti heti haistelun. Kerran minun piti tuomarien pyynnöstä kuiskata, ja Pusu kyllä löysi minut hienosti. Palautteessa tuomarit sanoivat, että Pusu vapautui pimeässä. Ehkäpä, kun ei tarvinnut omituisia juttuja tekeviä tuomareita katsella;) Seinässä itsekseen kiinni ollessa Pusu oli vähän liiankin rauhassa, ja vasta ihan lopussa oli reagoinut. Pyssy ei pelottanut lainkaan, mikä olikin kyllä tiedossa entuudestaan. Tuomarit sanoivat, että Pusun hyvän hermorakenteen ansiosta se kesti testin läpiviemisen.

Tuomareina toimivat Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto, pisteytys oli sitten seuraavanlainen:
Toimintakyky: pieni -1
Terävyys: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 1
Puolustushalu: kohtuullinen, hillitty 3
Taisteluhalu: pieni -1
Hermorakenne: hieman rauhaton 1
Temperamentti: erittäin vilkas 1
Kovuus: pehmeä -2
Luoksepäästävyys: luoksepäästävä, hieman pidättyväinen 2
Laukauspelottomuus: laukausvarma +++
yhteensä pisteitä 84 ja miinuspisteitä -41, joten loppupisteet 43.

Tuo pistemäärähän on alle 75, joten uusintamahdollisuus on olemassa. Mutta en usko sitä käyttäväni. Tiedän kuitenkin, että Pusu toimii arjessa ja harrastuksissa reippaasti ja avoimesti.

Tulevina viikkoina lomailua, kotipuuhia ja agitreenejä. Kesä!

Kympin Nena!

2010-06-22T02:57:00.000-07:00

Ekat (ja meiltä vikat) isot kisat tältä vuodelta takana, Nenalle ne olivat viimeiset SM-karkelot kisaajana. Vähän haikeaa, mutta kyllä ikää on jo sen verran että vähän hiljennetään tahtia. Toki treenaillaan ja pidetään Nenan intohimoa lajiin yllä, ja kisaan itsekin "sitten syssymmällä" joitakin startteja sen kans. Vantaalla käytin Nenaa lauantain turistipäivänä lihaskunnon analyysissa ja hierojan yhteenvetona kuului:"ilo nähdä noin hyvässä kunnossa oleva seniori". Toki tuttu kohta selän alaosassa jumittaa helposti, mutta kotivenytyksillä ja käsittelyillä sitä saa vetreytettyä.

Sitten itse SM-kuvioihin...Yksilökisat menivät Nenalla ja Carolla hienosti, sijoitus 10. Osallistujia oli 156 kpl. Eka rata oli haastava, mutta Nenan ohjattavuudelle se sopi. Caro valitsi hyvät kuviot ja meno sujui! Finaaliradalle lähdettäessä sijoitus 11. (yliaikaa 1,23 sekuntia). Finaalirata oli lennokasta menoa, yksi harmittava kielto putkella nro 16, yhteistulos siltä radalta 8,30. Ilman kieltoa neiti Nepukainen olisi kolkutellut mitalisijoja! Saan olla iloinen, ylpeä ja tyytyväinen Nenan ja Caron yhteistyöstä. Kumpikin on tietysti tahoillaan kokenut konkari, mutta yhteispeli sujui yli odotusten. KIITOS CAROLLE ja äippä Tiinalle myös! Finaalirata nähtävissä http://www.royalcanin.fi/agilityn-sm-19-206-vantaa, mini nro 22 Nena.

Oli kyllä tosi kiva nähdä agikamuja ympäri Suomea! Jännittävää ja mukavaakin oli olla turistina kisoissa, joissa on itse kisannut useana aiempana vuonna. Kisaintoa olisi kyllä itselläkin. Hyvä niin, että kipinä on yllä! Jos kaikki menee ok, niin toivottavasti pääsen viimestään marraskuun kaamosrallissa starttaamaan Pusun kans. Sitä ennen Pusu kisaa todennäköisesti lainaohjaaja Emman kans. Ja treenataan, huomenna on seuraavat harkat!

Kiitos vielä Tiinalle yöpaikasta ja Marialle & Nukalle mainiosta matkaseurasta! Tulomatkan 830 km vaati meiltä yhteen putkeen matkustaessa asennetta, onneksi jaksettiin skarppeina ja päästiin useista eläinhavainnoista huolimatta turvallisesti kotiin. Ai niin, ens kerralla muistan sitten katsoa niiden paikallisjunien kirjaintunnuksiakin... mutta matkailu avartaa ja Nenakin pääsi käymään PASIlassa. Ehkä tuo etuliite meitä sinne jotenkin veti;)

Ens viikonloppuna sitten juhannustaikoja, kukahan meistä kerää ne 7 horsmaa tyynyn alle?! Rentoa keskikesän juhlaa kaikille!

Onnelliset koirat :)

2010-06-12T12:31:00.001-07:00

Kuluneella viikolla Pusukin on päässyt jälleen agilityn iloiseen makuun. Raunon koulutus Pellossa oli antoisa ja keskiviikkona vielä molemmat koiruudet pääsi treenaaman uuden koutsimme Emman johdolla. Itselläni vauhti ei ole ihan normaali, mutta hyvin pystytään tekniikkaa ja lyhyitä pätkiä ottamaan.

Tänä viikonloppuna Pasi ja Pusu viettävät Roissa laatuaikaa jalkapallon parissa ja Nenan kans ollaan taas kahestaan reissussa. Kety Anu lähti Oulusta meille tänään kaveriksi näyttelymeininkiä katsastamaan Raahen ryhmänäyttelyyn. Kiitos Anulle ansiokkaasta ketyilystä!

Nena sai hyvän arvostelun tuomari Jan de Gidsiltä: "Happy 10 years old. Typical blue merle. Nice head. Well set on ears. Good eyes and teeth. Well constructed. Good body and coat. Very nice movement for the age." VET ERI, VEK3. Nena olikin kyllä kehässä ihan fiksusti, vaikka ennen sinne menoa vaikutti vähän tylsistyneeltä.. No, ens viikonloppuna on sitten erilaista äksöniä tiedossa! Ja sen tiimoilta kaarretaan huomenna nokka Tornion kautta kotia, jotta Caro ja Nena saavat vähän huomenna ottaa treeniä.

Pirteämpi Pusu

2010-06-05T09:45:00.000-07:00

Onneksi Pusun olotila alkaa ainakin ulospäin normalisoitua! Lämpökin on normaali, joten tulehduspelkoni on laantunut. Ihmeellistä hiimailua/istumista tattina ei ole viikolla ollut. Ja perjantain metsäilyllä Pusu spurttaili jo "kaverinsa" Ruusun kanssa. Pusu ei aina tykkää schapendoesenergiasta, mutta joskus intoontuu Ruusun kans leikkimään. Riikan Suru-corgi on oikeesti meiän Nenan bestis <3 Samanikäisiä mummeleita ei pysäytä mikään! Nappi-schapeen on meiän snoopyilla aika neutraalit, mutta hyvät välit. Riikan bc Minni sen sijaan koulutti Nenaa aikanaan kuuliaiseksi jonossa kulkijaksi, mutta "ystävykset" eivät ole nyt vähään aikaan nähneet;) Kiitos taas Riikalle mukavasta aivot offille -lenkistä!

Nena on ilmoitettu SM-kisoihin Caron ohjaamana. Pe on yksi startti ja su yksilökisat. Ragiteilta ei valitettavasti minijoukkuetta saatu kasaan. Ja shelttiyhdistyksen joukkuepaikan päätin sittenkin lopulta jättää käyttämättä. Nena saa pitää la lepopäivän ja eipähän tule niin paljon muutoksia sen agikuvioihin.

Päätin, että meen ens vkolla Pusun kans sinne Rauno Virran koulutukseen. Pitkästä aikaa Pusulla ja mulla treeniä, mukavaa! Pusu on ilmoitettu myös luonnetestiin heinäkuun ekalle sunnuntaille, suap nähä miten hurja Pusteri testitilanteessa käyttäytyy. Nena muuten ilmaisi yks ilta metässä korpin! Ei se kyllä sitä nähnyt, mutta haistoi ja alkoi murisemaan. Ihmettelin itekin mitä se murisee ja samassa pään yläpuolelta puun oksalta lehahti korppi lentoon. Niitä olikin sitten useampi siinä jotakin haaskaa kyttäämässä (eivät toivottavasti minua haaskaksi laskeneet...). Jännää tämä meiän elämä.

Männä viikolla tapasin myös uuden koiratuttavuuden, Merjan ja Ismon espanjanvesikoira Seelan. Ihana pikkuinen pentu!

Mummo- ja teinienergiaa :) Ja Pusu 4 v.

2010-05-30T08:52:00.000-07:00

Nenan ja Caron yhteistyö toimi täällä omissa kisoissamme mallikkaasti, sitä oli ilo katsella! Tai siis oikeesti tosi jännittävää katsella! Tuntui aivan hullulta, että en mene rataantutustumiseen kolmosten aikaan ja kun "lähtövuoroa odottaa Nena"...niin minä vain katselen kaukaa. Kieltämättä polte kisaamaan olisi itselläkin ollut kova, mutta näin oli ehdottomasti järkevintä tehdä nyt tässä tilanteessa, kun SM-kisatkin ovat tulossa. Enkä tosiaankaan olis saanut Nenan kanssa noin hyviä miinusaikoja! Kiitos Carolle ohjauksesta! Lauantaina siis TUPLANOLLA sijoituksilla 5. ja 7. Ja sitten tänään sunnuntaina kaksi vitosrataa (eka radalla Caron käsi osui siivekkeeseen--> rima alas, toisella radalla Nena teki Nenat ja lähti tiukassa kurvissa Caron perään hyppäämättä aitaa). Kaikki kontaktit ja kepakot ja erilaiset kuviot menivät upeasti:) Tänään Nena tosin tsekkasi ennen radalle lähtöä, että onko yleisö paikalla ja tähyili katsomoon, mutta sitten lähti kuiten kuuliaisesti Caron kans menoon. Nyt parilla on siis yhteensä viisi rataa takana ja seuraavan kerran tapaavat sitten SM-karkeloihin lähdetäessä. Caro urakoi viikonloppuna Kepankin kanssa kolme nollaa!

Ihanainen Pusu täytti eilen 4 vuotta! Pusu ei edelleenkään ole normaali ololtaan, vaan ailahtelevainen. La iltana ensin hyöri normaalisti Callen ja Kepan kans, mutta sitten esim. metsäkävelylle mentäessä istui vain paikallaan ja oli kuin olisi maha kipeä. Ei porukan etunenässä mennyt, vaan tuli hännänhuippuna:( Mutta tänä aamuna taas oli leikkinyt Kepan kans innolla. Täytyy olla vielä ELL:n yhteyessä lähipäivinä, että saadaan ainakin tulehukset ym. suljettua pois. Tietenkin valeraskaudesta (?) toipuminen vie aikansa.

Huh, kisajärjestelyt onnistuivat seuraltamme oikein kivasti, oli paljon talkoopoppoota ja tunnelma mukava, tuomarinkin mielestä! Elokuussa sitten taas RAGITtien agikisoja. Sais kyllä olla aina lakisääteinen vapaapvä kisaviikonlopun jälkeen, se ois nytkin tarpeen!

Pentuhaaveet siirtyy

2010-05-26T11:34:00.000-07:00

Tänään oli kauan odotettu ultra. Pusun mahasta ajeltiin karvoja ja jännityksellä ootettiin, mitä näkyy. Kuten itsekin olin huomannut aiemmin, myös eläinlääkärin mielestä Pusun nisät ovat turvonneet ja vähän vaihtaneet väriä. Pettymykseksi ultrassa ei kuitenkaan näkynyt pentusia, joten Shokin ja Pusun viikon uurastus ei nyt tuottanut tulosta:( En sitten tiedä, kehittääkö Pusu valeraskautta, koska nisäturpoamisen lisäksi on ollut nyt vähän rauhallisempi kuin normaalisti ja pientä pyöristymistäkin on. Tosin eipä oo treenattukaan, mistä pyöristyminen ja rauhallisuus voi myös johtua. Ell sanoi, että on kerran ison rodun kohdalla erehtynyt ultrasta, koska kaiku ei riittänyt tarpeeksi. Joten erehtymisestä ei ole Pusterin kohdalla kyse, kyllä ultrassa ois näkyny, jos jotain olisi tulossa. Ironista sinänsä, että juuri tänään postissa tuli kennelnimen hyväksyminen, eli Lentopusun kennel on olemassa, toistaiseksi ilman ainuttakaan pentuetta... Mutta nimi on onneks kauan voimassa, eiköhän meillä onnistu seuraavan 40 vuoden aikana... Oikeesti kyllä Pusulle vielä yritetään pentusia, se on niin kiva ja nätti shelami!

Eniten minua harmittaa niiden ihanien harrastuskotien puolesta, joihin Pusun pennut olisivat olleet enemmän kuin tervetulleita. Mutta toivoa ei saa menettää, katseet tulevaisuuteen! Itse kävin äsken koirien kans metsälenkillä ja huokailin huokailuni sinne (kun sitä ennen Pasi sai vastaanottaa vuodatukseni). Onneksi Pusu itse ei tiedä murehtia. Märehtiä kylläkin, kun on tullut tuoretta nurmikkoa pihalle:) Kiitos vielä kaikille pentuasiassa mukana jännittäneille ja peukkuja pitäneille!

Nenan kans on jonkin verran treenattu ja mummelilla riittää virtaa. Se on aivan hassu välillä! Nenan ja Caron kisakuviot eivät Pusun pennuttomuudesta muutu, sillä olen itse raskaana ja elokuussa meille tulee vauva. Sitä ei onneks tarvi enää arpoa, onko vai eikö:) Kasvavan mahan vuoksi en kisaa SM-kisoissa, joten kiva kun Nena saa pitää täysillä hauskaa Caron kans. Olen nähnyt jo uniakin karkeloista ja mm. uudesta ohjauskuviosta nimeltä "lestadiolaiset", Caro kysyi unessa, kannattasko Nenan kans tehä tuohon kohtaan lestadiolaiset:) Nythän sitten pääsen itse Nenan huoltajaksi mukaan Vantaalle. Sitä ennen on huomenna epikset ja omat kisat viikonloppuna. Saadaankin Pellikan poppoo yökylään, tervetuloa! Pusua en taida epiksiin mukaan ottaa "kylmiltään" rataa tekemään, aloitetaan aksa sen kans nyt rauhallisesti. Pellossa on 8.6. Rauno Virran agikoulutusta, jonne olen menossa. Ilmoitin yhden mini3 -koiran sinne ja taidan sinne sitten ottaa Pusun mukaan. Kisakuvioita sen kans en oo miettiny lainkaan, katotaan nyt...

Eipäs muuta kuin hännänheilutuksia ja nautitaan olemassa olevista koiruuksistamme täysillä!

Aurinkokisat

2010-05-13T11:42:00.000-07:00

Kemissä oli tänään ihan kesä! Ja niin kyllä vissiin kaikkialla muuallakin Suomessa :) Nenan kans ajeltiin aamupäiväksi Tornioon Caron ja Tiinan luo. Siellä Nena sai ottaa eka kertaa vähän agia Caron kans. Kivasti Nena lähti heti hommaan, eikä minua kaipaillut, kun sai Caron kanssa mennä ja palkkioksi repiä narulelua. Kerttu -sisko ei varmaan ole innoissaan asiasta, mutta siskosten välit ovat aina olleetkin aika coolit..Sietävät toisiaan, mutta eivät ole bestiksiä :)

Kemin radoista eka oli minun ohjauksessa... ei menny ihan niin mainiosti kuin viime v-loppuna. Alku oli hyvä ja kontaktit hienot -->jäin vähän puomin alastuloa fiilistelemään, ajauduin kauas ja sitä myötä ohjasin jotenkin Nenan pituuden ohi. No, ei oikein sitten tatsi pysynyt kunnolla loppurataa ja Nena otti yhen hypyn väärinpäin joten HYL. Kertulle tuli nollavoitto, onnittelut!

Toinen rata olikin sitten Caron ohjauksessa. Minua jännitti, en oikeestaan tiedä mikä, mutta oli vaan niin outoa, että Nena menee jonkun muun kanssa. Koko Nenan kisauran aikana taitaa olla yksi tai kaksi starttia "kylmiltään" Riikan kanssa, kun sairastuin joskus kesken kisareissun. Nena lähti tosi hyvin Caron ohjaukseen ja meno oli suurimmaksi osaksi erittäin sujuvaa ja sitä oli ilo katsoa! Kolme kertaa Nena teki erittäin nenamaisen virheen, lähti kahdesti Caron mukaan liikkeeseen, eikä hypännyt ja kerran takanaleikkauksessa tökkäs. Mutta kontaktit ja kepit (joita ehkä ite mietin eniten) menivät aivan upeasti! Kiitos Carolle, tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä ja sitten SM-kisoissa. Nenallahan on ollut arvokisanollat kasasssa jo viime syksystä asti ja jos/kun en nyt pääse Vantaalle, on kiva ja Nenan ansaitsema juttu, että pääsee sinne kisaamaan -ja vielä tutun ihmisen kanssa!

Pusun pentuasia aina mietityttää ja ois niin ihana, että pentusia tulis! Joka toinen ilta oon varma, että se on paksuna ja joka toinen ilta taas tuntuu että ei. Mutta turhapa tuota on vatvoa ja arpoa, ultra on varattu ke 26.5. ja sitten asia selviää varmasti. Pusun kans käytiin ti ottamassa aitakiertoja ja tokoa, oli ihan innoissaan. Ja eilen metsälenkki Riikan poppoon kans oli kivaa. Pusu on kyllä mestari bongaamaan jänöpuput lähiympäristössä. Onneksi oli hihnassa aamulla tielenkillä, kun näki jänön. Jänisten väri muistuttaa muuten tähän vuodenaikaan hauskasti merleä :)

Tulevat viikot ovatkin aika koirapainoitteisia... Su on Roissa tokokisat, joihin menen kannustamaan Riikan ja Napin nousua EVL:n. Ja ens viikolla ke on aginäytös meiän työpaikalla, to Nenan treenit (viimestä kertaa Niinan tekniikkaryhmässä - sitten siirrytään Emman poppooseen) ja seuraavalla viikolla epikset, kuunteluoppilaaksi tottiskoulutusiltaan ja viralliset kisat. Niin ja parit kisa- ym. kokoukset, KITU-ohjelmaan perehtyminen, esteiden siirrot ym. päälle .. unohtamatta treenien vetoa:) Jottapa tuota saapi nämä keväiseet kotipuuhat vielä odottaa, haravoida ennättää myöhemminkin!

Tuplanolla...

2010-05-09T11:02:00.000-07:00

..tulla tupsahti Nenan kans tänään. Ajat eivät olleet päätä huimaavia, mutta alle ihanneajan kuitenkin. Ja sijoitus 4. molemmilla radoilla. Eka radalla varmistelua ja himmailua ohjauksessa mulla liikaa, mutta toisen radan meno oli oikein kivaa. Mukavat kisat kaikkiaan!

Nenan kans luksusreissulla

2010-05-08T13:22:00.000-07:00

Oulussa ollaan ihan kahestaan Nepukaisen kans, kivaa!
Viime torstaina ekat ulkotreenit ja nyt ekat ulkokisat. Tänään oli vain yksi startti ja hyppyrata meni mukavasti. Tulos 1,22 sekkaa yliaikaa ja sijoitus 5. (21 osallistujaa). Keppien jälkeinen putkeen lähetys takaaleikkauksella meni kuin hidastetussa filmissä, mutta muuten olen rataan tyytyväinen. Nenalla kisataukoa takana 4 kk ja mulla 3 kk. Kevään treenaus on painottunut Pusun kans harjoitteluun ja Pusu on niin erilainen (siis nopea ja irtoavampi) kuin Nena. Mutta kivaa oli mennä Nenan kans pitkästä aikaa, luottamus "vanhan" koiran kans mennessä on niin kohallaan. Nenalla oli myös faneja katsomossa, kun Sari perheineen tuli moikkaamaan. Myös kisan jälkeiset tunnelmat olivat mieluiset, ku mentiin Mannun luo ja Anni & Otto halusivat pelata jalkapalloa Nenan kans:) Nyt ollaan vallattu talo Metsokankaalta ja kohta liityn Nenan seuraan unten maille odottamaan huomisen kahta starttia.

Pusun käytöksestä en huomaa mitään erikoista... Torstaina se oli yrjönny (minä heti toiveikkaana), mutta tod.näk. vaan jotakin karvoja kurkusta, ei siis tehdä sen perusteella diagnoosia tiineydestä. Ja nyt ku ollaan Nenan kans reissussa, niin on Pusu on kuulema kotona vähän vaisu ja lenkilläkin oli katellu ihmeissään, että missä muut. Hassu pikkuinen Pusu :)

Blogin aloitus...testing testing

2010-05-01T11:44:00.000-07:00

Kätevä emäntä kokeilee nyt, josko osaisi/ennättäisi tätä blogia kirjoitella aina sopivan tilaisuuden tullen:)

Pusun kans oltiin 17.-25.4. eteläisessä Suomessa ja tuliaisina reissulta on toivottavasti pikkuisia pusushokkeja. Astutus ei onnistunut aivan nappiin, kun Shokki ja Pusu eivät jääneet kertaakaan nalkkiin...mutta tiinehtyminenhän ei sitä välttämättä vaadi. Siemenet kuiten saatiin sisälle useampaan otteeseen. Progetestejä ei otettu, joten varmaa ajankohtaa tärppipäivistä ei tiedetty, Pusulla oli niukkaa vuotoa vielä juoksun 15 ja 16 päivä. Reippaita yrityksiä oli paljon ja Pusu oli kyllä tomerana heti kymmenennestä juoksupäivästä lähtien ja päästi Shokin aina juputtamaan.. eikä Shokilta yritystä puuttunut ;) Realistisen toiveikkain odotuksin elellään ja Pusu saa ottaa elon rauhallisesti (ei agitreenejä/kisoja) ultraan asti. Ja tietysti toivottavasti senkin jälkeen on aihetta ottaa rauhallisesti! Kiitos Karo & Tuomas, Jenna & Antti sekä Tiina & Riikka kaikesta astutusviikon aikana!