Kilometrejä kertyi meidän koiramaisella kesäturneella niin paljon, että luulin jo olevani Rekkamies... Kiitos vielä taukopaikoista ja seurasta kamuille!
SM-kisoissa tuli ratojen jälkeen pohdittua kerran ja ehkä kaksikin, jotta onko tässä mitään järkeä. No, vastausta pari viikkoa työstettyäni, vastaan kyllä.
Vaikka joukkueradalla hyllytin putken väärään päähän Pusun kans, oli rata hyvä ja nopea. Vaikka yksilöradalla tuli kaksi kieltoa liian hätäilevästä ohjauksesta, kaikki rimat pysyivät ja Pusu pysyi lähdössä ja kaikki 18 muuta kohtaa sujuivat hyvin. Ekoiksi arvokisoiksi "sijoitus" 117. on ihan kelpo suoritus, vai mitä ;) Ja saimmehan kokemusta juoksuisena kisaamisesta: tunne siitä, kun omaa vuoroa odottaessa yleisö kokoaa tuoleja ja suuntaa muihin maisemiin, auttaa kaivamaan sitä positiivistä kisafiilistä.
Olen tosi iloinen Ragitin porukasta ja kisaamaan lähteneistä, hienoa että saatiin joukkueet ja hyviä tuloksia! Ja tottakai olen iloinen muidenkin ystävien SM-menestyksestä, onnea!!!
Kuvia ei kisoista mulla ole, äiti keskittyi Matin hoitoon, enkä ketään kaveriakaan ennättänyt nakittaa kuvaamaan. Meitä ei löytynyt myöskään tuolta SM-kisoja kuvanneiden otoksista.
Elämään ja koiramaailmaankin sopivaa,
eilisen Tuure Kilpeläisen keikan fiilistelyä:
Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä
Kanna mukanasi unelmaa, älä sen laulua peitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä
Näin on!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti