torstai, 28. lokakuuta 2010

Kohtaaminen ketun kanssa

Viime lauantaina käytiin hallilla ja ihan jees sujui meiän treenailut. Tulomatkalla sitten poikettiin ulkokentälle. Aattelin laittaa aitoja talviteloille, kun lumisade yllätti meiät pohjoisen eläjät :D Matti nukkui autossa ja koiruudet saivat irrotella kentällä, kun roudailin esteitä. Jonkin tovin kuluttua Pusu siinä katteli ojaan ja Nena seuras minua. Aattelin, että Pusu kattelee jotakin pikkulintua, enkä kiinnittäny asiaan sen kummempaa huomiota. Kohta Pusu tuli pois ja samassa hetkessä KETTU tuli nurkan takaa ja vahtas Pusua ja Pusu sitä! Välimatkaa noin 4 metriä. Mulla iski hieman ihmetystä ja vähän paniikkiakin, kun kettu kuiten oli Pusua isompi. Käskin vaan Pusua PAIKKA -käskyllä (kettukin totteli!) ja sain kaapattua Pusun kainaloon ja sitten Nenan myös (joka ei koko kettua huomannut agiliidon kiilto silmissään). Kettu ei pelännyt minuakaan, katteli vielä jonkin aikaa ja lähti pois. Terveen näköinen oli, mitä lie ollut mielessä, kun noin lähelle meitä tuli. Onneks mitään suurempaa välikohtausta ei tullut!

Omat treenit Pusterin kans ovat alkaneet vaihtelevalla menestyksellä, viime viikolla olin oikein tyytyväinen ja eilisten treenien jälkeen tuntui etten osaa mtn. No, hanskat ei näin vähästä naulaan lennä, treeniä ja oman kunnon kohotusta vaan lisää! Huomenissa on oma hallivuoro (hyppytekniikkaa ja eiliset hampaankoloon jääneet pätkät) ja lauantaina Nepuskainen pääsee hierojalle. Siinäpä lähipäivien koirakuviot.
Kuulumisiin!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti