Pususta SE AVA ja FI AVA-H

Agilitykuulumiset ovat hyviä: Pususta tuli Luleån reissulla SE AVA ja viikkoa myöhemmin Activen kisoisssa Haukiputtaalla FI AVA-H! Pusu on saanut kaksi ekaa hyppysertiä Emman ohjauksessa silloin minun mammmaloman aikaan. Kiitos vielä kerran Emmalle!

Huomaan taas, että kyllä aika rientää ja blogikirjoittelu unohtuu...tai ei unohdu, mutta ei ole ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä, niin siihen jää harvoin aikaa. Sopivan ajan sattuessa on sitten paljon mukavampi lukea toisten kuulumisia, kuin kirjoittaa omia.

Pusun juoksun jälkeen on päästy treenaamaan ja kisaamaan niin, että tuntuma agilityyn on taas kohdillaan. Ruotsista siis yksi nolla ja kolme vitosta. Tavoitteenani oli siellä rauhallinen ohjaus, etten ala hössöttämään kiireellä Pusun kirmatessa. Se tavoite täyttyi (vaikka viimeistä rataa kohden vähenevässä määrin...), nuo vitskat tulivat yhdestä rimasta, kiellosta ja a-esteeltä.

Activen kisoissa oli kolme starttia: eka radalta ihan kelpo nolla (sijoitus 2.), toka radalla mopo alkoi keulimaan viidennen esteen kohdalla, kun Pusu kaarratti lähelle A-estettä vuorossa olleen esteen sijaan. Paketti pysyi kuitenkin vielä hetken kasassa, mutta este nro 13 mentiin sitten vauhdissa väärinpäin, ja siitä siis hyl. Kolmas rata oli hyppis, mikä olikin meiän päivän parasta tekemistä. Niukka nollavoitta ja hyppyvaioituminen :) Kylä silläkin radalla Pusu ennättää kysymään liikaa, joten treenattavaa tottakai riittää!


Tässä yksi video Pusun treeneistä, silloin kun Lee oli täällä käymässä.

Nenan vointi on ok. Yhä matalana pysyneen verensokerin vuoksi aloitettiin kolme vkoa sitten kortisonilääkitys ja se auttaa onneksi hyvin. En uskalla enempää hehkuttaa, kun aina jotakin takapakkia sitten tulee... Day by day ja jokaisesta hyvästä päivästä olen onnellinen. Ihanahan se on, kun välillä kirmaa täysillä lumipallojen kans. Kevät on nyt parhaimmillaan ja ulkoilla vois vaikka koko ajan.

Huolen ja helpotuksen vuoristorataa

Edelliskerran kirjoittaessani otsikolla "Kohti uutta" ajattelin lähinnä kaikkea positiivista uutta. Varsinkin Pusun tavoitteellista agiliitoa ja treenejä ym. Mutta uutta tulikin ikävässä muodossa Nenan tiimoilta tammikuun 12. päivä. Epilepsia, iso kohtaus.

Sinänsä asia on helpotus. Se selittää syksyllä alkaneet hojumiset, kun Nena riehuu kepin kanssa tai innostuu jostakin. Tosin agilityssä ei koskaan ole horjumista tullut (siis syksyllä, nyt ei olla hallilla käyty). Epilepsia oli toki alusta asti yhtenä vaihtoehtona mielessä, mutta neurologiset testit ovat olleet koko ajan ok ja matala verensokeri/haiman toiminta huolettivat enemmän. Lisäksi Nena oli koko ajan kartalla, vaikka horjahtelikin. Itse epilepsia ei minua pelota, mutta syy, mikä sen puhkaisee lähes 12-vuotiaana, on huolestuttavampi asia. Eläinlääkäri sanoi, että jos se olisi perinnöllistä, se olisi puhjennut aiemmin. Joten todennäköisesti aivoissa on jotakin häikkää mistä se johtuu.

Nyt on jokapäiväinen lääkitys ja lisäksi vielä tarvittaessa -lääkkeet, jos iso kohtaus jää päälle. Onneksi isot kohtaukset ovat pysyneet pois, vaikkakin huomaan ne kerrat, jolloin isompi kohtaus "yrittää päälle". Niitä on ollut kolme kertaa lääkityksen aikana. Nena on tuolloin tosi levoton, tekee pesää, hakee paikkaa ja horjahtelee. On niin surullista nähdä se silloin, toivon ettei sillä ole kipua, vaan "vain" outo tunne :( Muuten lääkitys on vaikuttanut janona ja suurempana ruokahaluna. Lenkeillä olemme käyneet normaalisti, lääkeruisku on varmuuden vuoksi aina mukana.

Sinänsä Nena on reipas & pirteä ja ottaa välillä spurttejakin. Olemme muutenkin yrittäneet elää normaalisti. Minun kohdalla tuo on ollut välillä oikeasti yrittämistä, en voi murehtimatta ajatella asiaa. Vaikka järki ymmärtää, niin tunne Nenaan ja kaikkeen yhdessä koettuun on niin vahvaa. Surullisuus vaan pahentaa asiaa, kun Nena on semmoinen lohduttaja, että tulee aina syliin (vaikka olisi vain nuha, niin se luulee että nyt on jokin hätä). Ja Nenan syliin tulo se vasta sitten itkettääkin, eikä murheesta meinaa tulla loppua. Yritän lykätä ikävät ajatukset pois mielestä ja olla positiivinen. Hyvinä päivinä se onkin helppoa, mutta kuten eilen illalla Nenan ollessa tosi levoton, huoli palaa salamana takaisin. Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivon, että lääkitys auttaa ja elämänarvoisia terveitä päiviä on paljon edessä. Fysioterapeutilla käytiin reilu viikko sitten ja Nenan lihaskunto on ikäisekseen hyvä, eikä mitään pahoja jumeja onneksi ollut.

Pusu on ollut juoksutauolla ja seuraavat treenit ovat ensi lauantaina Lee Gibsonin opissa. Pusun kanssa osallistutaan kolmen päivän koulutukseen. Muutenkin olen miettinyt Pusun agilitya ja tavoitteita tarkemmin kuin aiempina vuosina. Treenien lisäksi ootan innolla myös kisoja, Luleån reissu on kolmen viikon päästä. Ja näyttää siltä, että myös Pusu kaipaa jo "äksöniä". Pusuhan ei ole mikään pakkaskelien lenkkeilijä, yrittää ulkoillessa nostaa kaikki neljä tassua ilmaan. Oma-aloitteista kehonhallinnan treenausta siis.

Kohti uutta

Putkessa on imua!

Blogi jo vuodesta 2000.

Vaikka päivä kerrallaan eletään, niin vuoden vaihtuessa sitä alkaa miettimään mennyttä ja tulevaa vuotta. Ja vuosien nopeaa kulkua. Tuntuu, että kymmennen vuotta sitten tapahtuneet asiat tapahtuivat eilen. Silti vuoteen, saati sitten kymmeneen vuoteen, ennätää mahtua paljon. Iloa ja surua, toiveiden & tavoitteiden täyttymistä ja karvaita pettymyksiä, hyviä ja huonoja päiviä, siis elämää kaikessa moninaisuudessaan.

Vuoden aikana ennättää myös treenata ja kisata monta kertaa. Ajettuja kilometrejä tai rahanmenoja koirajuttuihin ei tohdi kyllä summata vuoden päätteeksi. Kulunut ja tulevakin vuosi ovat sinänsä poikkeuksellisia, että olen hoitovapaalla, joten varsinainen työ ei harrastuksia haittaa. Tosin niitä palkkatulojakaan ei sitten ole, mutta kummasti koiraharrastukseen saa jostakin rahat kaivettua. Mietin tässä, miten en ole saanut tänäkään vuonna aikaiseksi kirjoitettua treeneistä tai kisoista tänne blogiin tarkemmin. Se johtunee siitä, että kirjoitan treenivihkoon samantien treenatut jutut. Onhan siinä omanlaista, kivikautista blogia kerrakseen :)

Viime aikoina ollaan Pusun kans treenattu agilitya aika normaalisti, tauko tulee sitten kun juoksu tulee. Toivon, että pian, niin päästäs helmikuussa kisaamaan. Rally tokoon tutustuttiin pääasiassa Nenan kans viikonloppukurssilla ennen joulua. Mielenkiintoinen laji, jota jossain muodossa tullaan treenaamaan jatkossakin. Nenalle mielenvirkistykseksi ja Pusulle keskittymisharjoituksena.

Alkavalle vuodelle toivon iloa, terveyttä & hyviä fiiliksiä agilityn parissa ja muutenkin. See you kamut :)

Kisavuosi paketissa

Oulussa kisattiin Pusun kans vuoden viimeset kisat. Tuomo Pajarin radat olivat erittäin kivoja: sopivasti haastetta, mutta silti sai puotella menemään. En vaan itse saanut kaivettua kunnon kisa-asennetta ja -fiilistä, niin meno oli omalta osaltani vähän tahmeaa. Pusu kyllä teki hienoa työtä. Eka rata oli hyl, kun puomin alla ollut putkiansa osui ohjauksessani kohdalle. Toka radalla tippui yksi rima (kaahotin ohjauksessa IHAN turhaan) ja kolmas rata (tuossa video) oli nolla sijoituksella 3.

Tammikuussa asetettiin tämän vuoden tavoitteeksi FI AVA ja se saavutettiin keväällä. Sen lisäksi kisamenestystä on tullut ja ekat SM-kisatkin Pusu on päässyt korkkaamaan.

Alkava kisatauko tulee hyvään saumaan. Treenataan ja lepotaukoa ainakin juoksukuukauden ajan (oletettavasti se on joulukuussa). Helmikuussa toivottavasti rennolla ja hyvällä tsempillä taas kisakenttiä kohti!

Nenan terveys on vähän reistaillut ja se tietysti huolettaa kovasti. Pääasiassa mumpsi on onneksi oma itsensä. Tutkimukset ovat vielä vaiheessa, eikä mitään tarkkaa diagnoosia ole, odotan että vaiva selviää ja sitä voidaan hoitaa.

Pusun kans treenataan talvella Merjan ryhmässsä, meillä on kyllä taas hyvä treeniporukka! Viikonloppuna Turusen Markus on tulossa kouluttamaan ja maanantaina vielä saadaan olla vierailevan kouluttajan (Sanna Lehtonen) opissa.

Lunta täällä on onneksi edes vähän ja kohta lähdetään iltapäivälenkille metsään. Se on parasta :)

Muistelua ja tätä päivää

Tässä Nena ja bestiksensä Suru kesällä 2000. Ihania muistoja! Ikäväkseni aloitan tämän tekstin siitä, mihin edellinen loppui... Lenkkikaverimme ja Nenan paras kamu Suru lähti Napin perässä koirataivaan lenkkipoluille. Osanotto Riikan porukalle, taas. Sitten meidän perheen koirakuulumisiin, mistä tämän blogin on tarkoitus kertoakin :) Vaikkakin harvakseltaan päivitän koko blogia, ollaan treenattu ja kisattu ahkerasti. Ja VAIHTELEVALLA menestyksellä ja fiiliksellä. Kesän "pentutauon" jälkeen tuntui aika pitkänkin aikaa, etten oikein osaa ja mikään ei kulje. Rimat kolisivat monesti ja Pusu irtosi välillä hyvin ja välillä jäi pörräämään jalkoihin. EFT Mika ei löytänyt mitään erikoisia jumeja Pususta, rimojen putoaminen liittyi ja liittynee siis ohjaukseen ja vauhdin & häiriön yhteiseen vaikutukseen. Hallikauden aikana onkin tarkoitus treenata hyppytekniikkaa paremmaksi. Ja paljon muutakin treenattavaa kyllä riittää. Viimeisimmät kisat kisattiin eilen Oulussa (Pusulla kaksi starttia). Eka rata meni hyvin, yksi kysyminen tuli radan loppusuoralla (joka oli kylläkin mutkikas, ei suora!), ja siinä Pusu pyörähti. Tuloksena nolla ja sijoitus toinen. Toka radalla yksi rima putosi vauhdikkaassa käännöksessä. Mutta meno tuntui kivalta ja se on kaikista tärkein asia! Nollatilanne ens kesän arvokisoja ajatellen näyttää ihan hyvältä, nollia on viisi (neljä agiradoilta ja yksi hyppikseltä) ja siellä on voittonollakin mukana. Tupla siis puuttuu, toivottavasti se saadaan hallikauden kisoista. Tarkoitus on nyt treenata marraskuun loppuun saakka ja vielä OKK:n kisat marraskuussa kisataan, sitten joulu- ja tammikuu hiljaisempaa agieloa ja lepoa (juoksunkin pitäs sattua tammikuulle). Sitten helmikuusta eteenpäin taas treeniä ja kisastartteja. Jes, sainpas kirjoitettua tämän blogipäivityksen. Mattikin juuri sopivasti päikkäreiltä herää. Moi!

Elokuun eloa

Eilen korkattiin kisakausi Keminmaassa. Tuomarina oli Moilasen Mika ja oli kyllä mukavia, sopivan haastavia ratoja. Eka radalta tuli hyl, kun olin putken jälkeisessä takaakierrossa myöhässä. Se oli pitkä vauhtisuora ja jäin auttamattomasti jälkeen. Nuo on kyllä nyt treenattava hyvin nuo vauhdin jälkeiset hallinnat! Paljon oli eka radalla hyvää... Rimat oli 35 cm, kaikki pysyivät! Ja lähtötilanne oli hyvä, kuten myös kaikki kontaktit ja kepeillä otin tarkoituksella etäisyyttä ja hyvin meni.

Toka radalla tuli aikamoista kaarrosta useassa kohdassa, mutta puhtaasti tultiin maaliin ja sijoitus 2. /26. Nollatili ens kesän arvokisoja varten on siis avattu. Kisoista jäi hyvä mieli, vaikka keskittyminen olikin reissun ajan pääasiassa Matin hoitamisessa, mutta onneksi ratojen ajaksi löytyi apukäsiä, kiitos Maria ja Johannat! Ens la sitten seuraavat karkelot Torniossa. Jospa sieltä saisi videotakin.

Kulunut viikko toi mukanaan ison suru-uutisen. Lenkki- ja treenikaverimme Nappi menehtyi ärhäkkään ja nopeaan sairauteen. Karsinnoissa vielä täydessä iskussa. Kaksi viikkoa sitten lenkillä ihan tavallisesti hörhöilevänä. Ja nyt iloinen, maailman ihanin schapendoes on poissa. Osanotto vielä Riikan perheelle tätäkin kautta.

Ohuesti harmittaa

Pusun ja Tarmon (Cloudgarden´s Curious Gambler) lempi ei kantanut hedelmää, se harmittaa :( Tämähän oli toinen kerta, kun Pusu jäi tyhjäksi, joten kaiketi se on niin, ettei Pusua oo tarkotettu mammakoiraksi eikä minua kasvattajksi. Oishan se vaan ollu niin ihanaa, jos pentusia ois taloon saatu. Taitaa tulla seuraava pentu meiän taloon sitten joskus ihan tuosta oven kautta...
Kiitos vielä astutusreissun avusta Varkauteen Minnalle, Riitalle ja Piialle!

Eläinlääkärillä odotushuoneessa muita asiakkaita nähdessä/kuullessa muisti vaan taas sen tärkeimmän jutun ja yritti suhteuttaa tämän pettymyksen siihen (ja maailmanmenoon muutenkin). Onni on terve koira! Tosin piti meiän Pusun kans käydä siellä tänään vielä uudestaan, kun se vaan istu ja makas ultran jälkeen eilen ja tänään sama meno jatku. Ilmeisesti neidin nisät olivat vähän aristuneet karvojen ajamisesta ja vissiin tästä kylmästä pohjoistuulesta (tänään n. +25), onneksi bepanthen on keksitty :)

Treeni- ja kisakuvioita nyt ryhdytään miettimään. Agiliitoa on ollut jo vähän ikävä, karsinnatkin kun jätettiin pentusten toivossa väliin. Onnea maajoukkueeseen päässeille, huippua että Kerttu ja Caro ovat siellä taas & Emma ja Linus täältä ensimmäisinä rovaniemeläisinä mukana!