maanantai 6. toukokuuta 2013

Hali 1 v.

Hali täytti vuoden, hurjan äkkiä on aika mennyt ja pikkuhiljaa ollaan tutut toisillemme :) Juhlapäivän kunniaksi Laura otti uusia kuvia, ohessa yksi otos Halista. Tulevana viikonloppuna ohjelmassa tokokoulutusta Halin kans (vieraileva kouluttaja) ja seuraavana viikonloppuna omat agikisat. Jospa sitä vihdoin Pusun kans päästään starttaamaan pitkän kisatauon jälkeen, jee! Koko Lauran kuvaama kansio löytyy: http://s2.photobucket.com/user/Lauruska/library/Haliyksvee#/user/Lauruska/library/Haliyksvee?sort=3&page=1&_suid=1367867070762029664493609487

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Iloinen noutaja

Sehän osaa jo!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Tammikuun (ja muutaman muun kuukauden) terveiset

Viime vuoden loppupuolisko on mennyt nopeasti. Lähinnä ajankäytön tärkeysjärjestyksen vuoksi blogitekstejä ei ole syntynyt, vaikka koiramaisiakin tapahtumia on ollut. Pusun agilityvuoteen 2012 olen erittäin tyytyväinen. Meillä on ollut Pusun kanssa mukavaa yhdessä ja olemme jotain uutta oppineetkin. Omassa ohjauksessani Pususta tuli sekä FI AVA-H että SE AVA. Olemme saaneet koulutusta sekä oman seuran koutseilta että vierailevilta tähdiltä. Teimme kisoissa hyviä ratoja, vaikka kesän edetessä vauvamahani alkoi hidastaa menoa. Pusun ekoissa maajoukkuekarsinnoissa saimme tehtyä yhteistuloksen, sijoituksemme kaiken kaikkiaan 35. Sen jälkeen kisasimme vielä elokuun loppuun asti normikisoja yhdessä, saimme mm. tuplanollan ja nollavoiton. Ja useamman hylyn ja vitosen :) Tuloksissa myös eräänlainen ennätys, 26 ja jotakin…. Syyskuusta lähtien Pusu treenasi ja kisasi Vaskon Emman kanssa. Parin meno on ollut hienoa (ja jännittävää!) seurattavaa. Yhteensä 12 starttia loppuvuonna, joista 8 nollatulosta. ISO kiitos taas Emmalle! Pusu on reagoinut ohjaajavaihdokseen tällä kertaa voimakkaammin kuin pari vuotta sitten. Se on näkynyt lähinnä lähtötilanteessa. Siinä Pusu katselee ympärilleen ja etsii ilmeisesti minua katseellaan. Liekö syynä Hali ja perheen kokoonpanon muutokset muutenkin. Meille syntyi 8.11. poikavauva. Pusu tarkistaa usein, että Mikko-vauva on tallessa. Nyt olemme aloittaneet Pusun kanssa yhteistä treeni- ja kisataivalta taas yhdessä. Haastavaa ja mukavaa! Pusu tuntuu niin taitavalta agilityssa. Ja sitähän se kyllä onkin, osaava koira! Viime viikonloppuna Niina-Liina Linna oli vierailevana kouluttajana täällä ja oli mukava saada taas tuntumaa Pusun ohjaukseen ja siihen liittyviin omiin kehittämisalueisiin. Merja-koutsin treeneissä saadaan omassa ryhmässä hyvät treenit viikoittain. Halin kanssa olemme treenailleet agilitya pikkuhiljaa. Uusia vinkkejä olemme saaneet Pohjois-Suomen alueellisen valmennustoiminnan myötä. Pääsimme mukaan penturyhmään ja muutamiin koulutuksiin on osallistuttu. Seuraavana vuorossa hyppytekniikan peruskurssi helmikuun alussa (Vappu Alatalo). Myös oman pikkuporukan eskariryhmässä olemme treenailleet. Eskareissa ei ole ketään koulutusohjaajaa, mutta kaikilla osallistujilla on kokemusta agilitysta ja suurin piirtein samanikäiset koirat, kiva porukka! Tokon saloihin olemme päässeet Halin kanssa oman seuran valmennusryhmässä Päykkösen Kirsin opastuksella. On ollut tosi kiva opettaa itsellenikin uusia juttuja Halille. Mm. ruutu, merkki, tunnari, kaukokäskyt, nouto ovat semmoisia uusia juttuja minulle. Olemme siis treenanneet noiden eri liikkeiden alkeita ja on ollut mukava huomata, kuinka Hali oppii ja oivaltaa. Suurimmat haasteet tokossa taitavat olla oman itseni osalta… etten jäisi junnaamaan jo opittua, vaan rohkeasti etenisin opetuksessa seuraavaan juttuun. Eka kertaa tuntuu siltä, että olen oikeasti innostunut tokosta - toivottavasti tunne säilyy ja maltan tehdä treenejä oikein ja päästäisiin joskus jopa kisaamaan Halin kanssa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille kavereille. Nauttikaa treeneistä, kisoista, lenkeistä ja yhdessäolosta koirienne kanssa!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tervetuloa Hali!

Nenan lähtö vaikutti myös Pusuun voimakkaasti ja se näkyi mm. syömättömyytenä. Ilmeisesti sen myötä Pusulle tuli vatsavaivoja, joihin ei ole tutkimuksissakaan löytynyt selitystä. Pusule tuli toukokuussa Oulun kisoissa paha vatsakramppi, minkä myötä se tutkittiin perusteellisesti. Röntgenissä, ultrassa ja kokeissa kaikki on ok, eikä mitään selitystä löytynyt. Nyt ruokahalu on normaali ja toivotaan, että tilanne pysyy hyvänä. Agilityssä Pusu on ollut aikalailla oma itsensä koko ajan. SM-nollat saatiin keväällä kasaan ja itse SM-kisatkin menivät mukavasti, tyytyväisin olen hyppyrataan (tulos 0,24). Ragitin joukkueen sijoitus oli 23. Ja yksilökisojen sijoituksemme 22. Kisaaminen on tuntunut itsestäni hieman ristiriitaiselta, niin monet muistot Nenasta liittyvät juuri kisaamiseen ja siellä jaettuihin yhteisiin hetkiin. En unohda ikinä tunnetta, mikä oli Nenan kanssa radalle lähtiessä. Enkä kyllä monia muitakaan hetkiä ja tilanteita. Joka päivä jokin asia muistuu mieleen. Selityksiä Nenan kummallisiin oireisiin saimme ruumiinavauksesta, jossa isoin löydös oli aivokasvain. Toivon, ettei sillä ollut kipuja. Ei Nena niitä ainakaan näyttänyt ja halusi tehdä kaikki asiat täysillä. Nyt vauhtia ja vilskettä riittää uuden tyypin kanssa. Ihana pikkuinen Hali (Funnytail Last But Not Least) on kotiutunut hyvin. Meidän lisäksemme myös Pusu on onnellinen uudesta kaverista. Olen reilun viikon ajan nähnyt Pusun riehuvan koko kevään edestä.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Ainutkertainen



"...Juuri se oikea alla tähtien,
Se yksi ja ainoa, ainutkertainen..."


Nena
FIN & S AVA Paimenneidon Midnight Evelyn
30.3.2000 - 20.3.2012




maanantai 6. helmikuuta 2012

Pususta SE AVA ja FI AVA-H



Agilitykuulumiset ovat hyviä: Pususta tuli Luleån reissulla SE AVA ja viikkoa myöhemmin Activen kisoisssa Haukiputtaalla FI AVA-H! Pusu on saanut kaksi ekaa hyppysertiä Emman ohjauksessa silloin minun mammmaloman aikaan. Kiitos vielä kerran Emmalle!

Huomaan taas, että kyllä aika rientää ja blogikirjoittelu unohtuu...tai ei unohdu, mutta ei ole ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä, niin siihen jää harvoin aikaa. Sopivan ajan sattuessa on sitten paljon mukavampi lukea toisten kuulumisia, kuin kirjoittaa omia.

Pusun juoksun jälkeen on päästy treenaamaan ja kisaamaan niin, että tuntuma agilityyn on taas kohdillaan. Ruotsista siis yksi nolla ja kolme vitosta. Tavoitteenani oli siellä rauhallinen ohjaus, etten ala hössöttämään kiireellä Pusun kirmatessa. Se tavoite täyttyi (vaikka viimeistä rataa kohden vähenevässä määrin...), nuo vitskat tulivat yhdestä rimasta, kiellosta ja a-esteeltä.

Activen kisoissa oli kolme starttia: eka radalta ihan kelpo nolla (sijoitus 2.), toka radalla mopo alkoi keulimaan viidennen esteen kohdalla, kun Pusu kaarratti lähelle A-estettä vuorossa olleen esteen sijaan. Paketti pysyi kuitenkin vielä hetken kasassa, mutta este nro 13 mentiin sitten vauhdissa väärinpäin, ja siitä siis hyl. Kolmas rata oli hyppis, mikä olikin meiän päivän parasta tekemistä. Niukka nollavoitta ja hyppyvaioituminen :) Kylä silläkin radalla Pusu ennättää kysymään liikaa, joten treenattavaa tottakai riittää!


Tässä yksi video Pusun treeneistä, silloin kun Lee oli täällä käymässä.

Nenan vointi on ok. Yhä matalana pysyneen verensokerin vuoksi aloitettiin kolme vkoa sitten kortisonilääkitys ja se auttaa onneksi hyvin. En uskalla enempää hehkuttaa, kun aina jotakin takapakkia sitten tulee... Day by day ja jokaisesta hyvästä päivästä olen onnellinen. Ihanahan se on, kun välillä kirmaa täysillä lumipallojen kans. Kevät on nyt parhaimmillaan ja ulkoilla vois vaikka koko ajan.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Huolen ja helpotuksen vuoristorataa

Edelliskerran kirjoittaessani otsikolla "Kohti uutta" ajattelin lähinnä kaikkea positiivista uutta. Varsinkin Pusun tavoitteellista agiliitoa ja treenejä ym. Mutta uutta tulikin ikävässä muodossa Nenan tiimoilta tammikuun 12. päivä. Epilepsia, iso kohtaus.

Sinänsä asia on helpotus. Se selittää syksyllä alkaneet hojumiset, kun Nena riehuu kepin kanssa tai innostuu jostakin. Tosin agilityssä ei koskaan ole horjumista tullut (siis syksyllä, nyt ei olla hallilla käyty). Epilepsia oli toki alusta asti yhtenä vaihtoehtona mielessä, mutta neurologiset testit ovat olleet koko ajan ok ja matala verensokeri/haiman toiminta huolettivat enemmän. Lisäksi Nena oli koko ajan kartalla, vaikka horjahtelikin. Itse epilepsia ei minua pelota, mutta syy, mikä sen puhkaisee lähes 12-vuotiaana, on huolestuttavampi asia. Eläinlääkäri sanoi, että jos se olisi perinnöllistä, se olisi puhjennut aiemmin. Joten todennäköisesti aivoissa on jotakin häikkää mistä se johtuu.

Nyt on jokapäiväinen lääkitys ja lisäksi vielä tarvittaessa -lääkkeet, jos iso kohtaus jää päälle. Onneksi isot kohtaukset ovat pysyneet pois, vaikkakin huomaan ne kerrat, jolloin isompi kohtaus "yrittää päälle". Niitä on ollut kolme kertaa lääkityksen aikana. Nena on tuolloin tosi levoton, tekee pesää, hakee paikkaa ja horjahtelee. On niin surullista nähdä se silloin, toivon ettei sillä ole kipua, vaan "vain" outo tunne :( Muuten lääkitys on vaikuttanut janona ja suurempana ruokahaluna. Lenkeillä olemme käyneet normaalisti, lääkeruisku on varmuuden vuoksi aina mukana.

Sinänsä Nena on reipas & pirteä ja ottaa välillä spurttejakin. Olemme muutenkin yrittäneet elää normaalisti. Minun kohdalla tuo on ollut välillä oikeasti yrittämistä, en voi murehtimatta ajatella asiaa. Vaikka järki ymmärtää, niin tunne Nenaan ja kaikkeen yhdessä koettuun on niin vahvaa. Surullisuus vaan pahentaa asiaa, kun Nena on semmoinen lohduttaja, että tulee aina syliin (vaikka olisi vain nuha, niin se luulee että nyt on jokin hätä). Ja Nenan syliin tulo se vasta sitten itkettääkin, eikä murheesta meinaa tulla loppua. Yritän lykätä ikävät ajatukset pois mielestä ja olla positiivinen. Hyvinä päivinä se onkin helppoa, mutta kuten eilen illalla Nenan ollessa tosi levoton, huoli palaa salamana takaisin. Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivon, että lääkitys auttaa ja elämänarvoisia terveitä päiviä on paljon edessä. Fysioterapeutilla käytiin reilu viikko sitten ja Nenan lihaskunto on ikäisekseen hyvä, eikä mitään pahoja jumeja onneksi ollut.

Pusu on ollut juoksutauolla ja seuraavat treenit ovat ensi lauantaina Lee Gibsonin opissa. Pusun kanssa osallistutaan kolmen päivän koulutukseen. Muutenkin olen miettinyt Pusun agilitya ja tavoitteita tarkemmin kuin aiempina vuosina. Treenien lisäksi ootan innolla myös kisoja, Luleån reissu on kolmen viikon päästä. Ja näyttää siltä, että myös Pusu kaipaa jo "äksöniä". Pusuhan ei ole mikään pakkaskelien lenkkeilijä, yrittää ulkoillessa nostaa kaikki neljä tassua ilmaan. Oma-aloitteista kehonhallinnan treenausta siis.